MikkoPaatero

Puhutaankohan turvapaikkakysymyksissä samoista asioista

Turvapaikanhakijoiden käsittely ja kohtelu ovat mediassa eniten palstatilaa saanut asia tällä hetkellä. Tilanne tässä suhteessa ei varmastikaan tule muuttumaan. Tämä johtuu siitä, että pahimmat ongelmat ovat vasta edessäpäin, jos ajatellaan sisäisen turvallisuuden näkökulmaa.

Turvapaikanhakijoista, joita 2015 tuli Suomeen 32.000, saa myönteisen päätöksen ehkä 10.000. Lopuista suuri osa poistuu maasta vapaaehtoisesti mutta osa jää Suomeen ns. paperittomina ja häviää yhteiskunnan kirjanpidosta. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet poistetaan vastaanottokeskuksista ja he lähtevät hakemaan asuntoa ja elämisen edellytyksiä jostakin. Mitä ilmeisemmin he hakevat toisiaan ja miettivät yhdessä mitä tehdä. Vaihtoehdot ovat vähissä. Yksi vaihtoehto on hakea tuloja rikollisella toiminnalla joko itse ryhmittyen jonkinlaisiksi jengeiksi tai liittymällä jo olemassa oleviin rikollisryhmiin. Paljonko tämän tien hakijoita on, kukaan ei tiedä mutta yhä enemmän ja ainakin satoja jos ei ensi vuoden aikana jo muutama tuhatkin. Heidän joukossaan on kovan taustansa takia henkilöitä, joilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä mitä heille tapahtuu mutta vapaaehtoisesti he eivät halua kotimaahansa palata erilaisista syistä, joista osa on perusteltujakin mutta ei suinkaan kaikki. Selvää on, että paperittomaksi ajautuneita käytetään myös eri tavoin hyväksi ja tämä uhriutuminen on myös vakava asia.

Pitäisikö ja jos niin miten näitä paperittomia auttaa? Ilman muuta todellisessa hädässä olevia mutta paras tapa ja laillinen tapa on pyrkiä kaikin tavoin poistamaan kielteisen päätöksen saaneet maasta. Heidän suhteen Suomi on laillisesti ja perustellusti Suomen lakien mukaan katsonut, että Suomeen he eivät voi jäädä. Eräänä pakkopalauttamisen esteenä on, että Suomella ei ole palautussopimusta esim. Irakin ja Afganistanin kanssa, joista tässä yhteydessä ensisijaisesti on kyse. Vaikka tiedetäänkin, että vaikka esim Ruotsilla on Irakin kanssa palautussopimus, se ei aina toimi. On kuitenkin hämmentävää, miksi meillä näiden sopimusten teko kestää niin kauan. Vähän eri asian totean myös, että en ymmärrä miksei Venäjän kanssa voida sopia rajasopimukseen jatkoa. On vaikea ymmärtää mitä haittaa siitä olisi. Toisaalta, jos tilanne muuttuisi, niin voisi olla silloin, mahdollisessa kriittisessä tilanteessa paljon vaikeampaa tämän kaltaisen sopimuksen teko.

Keskustelussa on vaikea saada selville mitä kukin tarkoittaa. Kun puhutaan esim. perheien yhdistämisestä tarkoitetaanko turvapaikansaavien perheitä vai turvapaikanhakijoiden, joiden käsittely on vielä kesken. Turvapaikan saaneiden perheiden yhdistämisellä on tarpeensa mutta sekin Suomen lain pohjalta, jota juuri on tarkistettu.

Kielteisen päätöksen saaneiden palauttaminen on kaikkien periaatteiden mukaista ja tarpeellista. Jos näin ei tapahtuisi, ei meidän täällä Suomessa ihan itse määriteltyjä laillisuusperusteita noudatettaisi. Kun kansliapäällikkö Päivi Nerg lausui, että täällä laittomasti jääneitä pakolaisia ei tulisi yksityishenkilöiden majoittaa, syntyi keskustelu siitä miten näin kylmää ajattelua ihmisiä kohtaan kukaan voi lausua. Kansliapäällikkö, ainakin mediatietojen mukaan, otti kantaa vain yksityishenkilöiden suhteen, ei suinkaan ettei muita tapoja olisi mietittävä. Olen kansliapäällikön, jota myös sisäministeri tuki, kanssa samaa mieltä osittain turvallisuusmielessäkin. Kun tiedetään että on tehty päätös, on päätöstä pyrittävä kaikin tavoin laittamaan täytäntöön. Yksityishenkilöiden tästä poikkeava käyttäytyminen ei ole perusteltua ja kyse siis olisi laittomasti maassa olevan piilottelusta. Itse en hyväksi kirkonkaan ajattelua, jos se ottaisi suojiinsa laittomasti maassa olevat piilotellakseen heitä ja kieltäytymästä luovuttamaan heitä viranomaisten huostaan. Kirkon tehtävänä on auttaa hädässä olijoita kaikissa tilanteissa, sanotaan. Kysymys kuuluukin mistä kirkko tietää, että he ovat todellisessa hädässä. Jos tässä asiassa toimitaan yhteistyössä viranomaisten kanssa, toiminta on hyväksyttävää mutta laittomien piilottelu ei.

Suomessa keskustelu käy ääripäiden välillä. Osa haluaa vielä tiukemmat ulkomaalais-ja turvapaikkalainsäädännöt, osa haluaa inhimillisyyttä ja apua kaikille päätöksistä riippumatta. Ratkaisu voi löytyä vain jostakin keskivaiheilta, jossa noudatetaan saman tasoista politiikkaa kuin esim. muut Pohjoismaat mutta hoidetaan ne, jotka ovat todellisessa hädässä.  Kielteisten päätösten saaneiden keskittämistä muutamaan vastaanottokeskukseen tulisi tarkkaan harkita. Sillä voi olla haitallisia vaikutuksia mm. järjestäytymisen suhteen. Olosuhteet lähestyisivät suljettua laitosta ja onkohan siihen laillisiakaan mahdollisuuksia. Ainakin sellaiset vastaanottokeskukset vaatisivat järeät ja kalliit turvallisuusjärjestelyt.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

26Suosittele

26 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat