MikkoPaatero

Viranomaisyhteistyössä katkoja

V​iime viikolla tapahtui ainakin minulle outo tapahtumasarja. Suojelupoliisi tuli ulos kertomaan, että he ovat nostaneet terrorismin uhkatasoa. Kyse oli siitä, että Suojelupoliisi otti käyttöönsä ensimmäistä kertaa Suomessa neliportaisen uhka-arvion. Matala, kohonnut, korkea ja erittäin korkea. Itse näen, että kohonnut taso oli ainoa vaihtoehto. En usko, että kukaan olisi ollut sitä mieltä, että se olisi vielä matala. Perusteluissa olivat mm. riskihenkilöiden määrä, osan kohoaminen ISIS:n organisaatiossa korkeampiin johtamistasoihin ja vierastaistelijoiden paluu Suomeen. Todettakoon, että Ruotsissa on viisiportainen uhkatasojärjestelmä ja heidän arvio on tasolla kolme. Tätä Ruotsin tasoa voidaan pitää suunnilleen samantasoisena kuin Suomen kohonnut tasoa. Suomen taso olisi voitu nostaa hyvinkin Tukholman terroriteon jälkeen, koska sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään oleellista uutta. Ruotsi ei muuten nostanut tasoaan Tukhiolman territeon jälkeen. Seuraavan päivänä Keskusrikospoliisi tuli ulos kertomalla, että Suomessa on myös muita riskihenkilöitä, jotka kykenevät joukkomurhiin motiivi vain on toinen. Suojelupoliisi puhui 350 riskihenkilöstö Keskusrikospoliisi sadoista. Ruotsissa muuten arvioidaan että jo terrorismipohjaisia riskihenkilöitä on tuhansia. Pidän Keskusrikospoliisin ulostuloa perusteltuna jotta ymmärretään, että joukkomurhissa Suomessa ei ole kyse vain terrorismista. Voidaan kylläkin kysyä, miksei ulostuloja koordinoitu yhdessä, mikä ainakin minulle olisi näyttänyt paremmalta. Samaan aikaa Puolustusvoimat tuli ulos ja kertoi, että ovat ottaneet käyttöön uuden neliportaisen turvallisuustasojärjestelmän, mikä on sama kuin NATO:ssa. Puolustusvoimat korostaa, että oli sattuma että Suojelupoliisi ja Puolustusvoimat tiedottivat asiasta samana päivänä ja ettei niiden välillä ole suoraa yhteyttä. Kyllä tämäkin herättää kysmyksen, miksei keskusteltu ja informoitu toisiaan etukäteen Näillä esimerkeillä, jotka ovat tuoreita, voidaan miettiä, keskustelevatko kovan turvallisuuden organisaatiot riittävästi keskenään. Ainakin minulle tapahtumasarja antoi miettimisen aihetta erityisesti sen takia, että meillä on vannottu kokonaisturvallisuuden nimeen. Kokonaisturvallisuuden toteuttamisen helpottamiseksi ei ole vielä riittävästi sitä tukevaa lainsäädäntöä eikä käytännössä mitään rakennetta.  Tästä syystä kokonaisturvallisuuden toteuttaminen on vielä liikaa strategian, ei käytännön tasolla. Tiedän toki, että viranomaisten yhteistoiminta kun tulee kova tilanne eteen, toimii mutta näyttää siltä, että parantamisen varaa todellakin on.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat