Ruotsin sisäinen turvallisuus rakoilee
Viime aikoina on paljon hälyttäviä uutisia kuultu Ruotsista ja sen sisäisen turvallisuuden tilanteesta. Kranaatti-iskut, järjestäytyneen rikollisuuden voimistuva toiminta, rinnakkaisyhteistuntien olemassaolo huolestuttaa. Todetaan että Ruotsissa on vajaa 1000 nuorta miestä, jotka kuuluvat rikollisverkostoihin ja kykenevät käyttämään ampuma-asetta. Vaikka lukua pidetäänkin siellä suurena ei se paljoa eroa Suomen tilanteesta.Ruotsissa iskut ja uhkaukset poliisia kohtaan ovat voimakkaasti lisääntyneet ja poliisi ei ole enää suosittu työpaikka ja myös luottamus poliisiin on näiden asioiden takia heikentynyt. Tämä siitä huolimatta että poliisien määrää on viime vuosina lisätty ja nyt on menossa voimakas rekrytointikamppanja poliitikkojen antamalla huomattavalla lisärahalla. Ruotsissa on n 15 sellaista aluetta joihin poliisi ei mene pieniin asioihin lainkaan ja suurempiin mennään suurella joukolla koska siellä poliisin suhtaudutaan avoimen vihamielisesti. Tämä kehitys ei ole tapahtunut Ruotsissa yhtäkkiä vaan vuosien kuluessa. Se alkoi jo 90 -luvulla ja maahanmuuton lisääntyessä se on koko ajan lisääntynyt. Ruotsissa ei selvästukään ole hallittu sinne tullutta laajaa maahanmuuttoaaltoa. Siellähän on jo koko väestöstä n. 25 % maahanmuuttajia. Tämä tarkoittaa, että on runsaasti toisen polven maahanmuuttajat. Kun suuri osa heistä on jäänyt yhteiskunnan ulkopuolelle aiheuttavat he runsaasti ongelmia. Minusta selvää on, että Ruotsi on hyötynyt maahanmuutosta mutta toisaalta kärsii nyt suunnattomasti siitä, että sen haittavaikutuksia ei ole osattu hoitaa. Ykkösongelma tuntuu olevan jengiytyminen ja rinnakkaisyhteiskuntien muodostuminen. Jengit saavat koko ajan lisää rekrytoitavia niistä maahanmuuttajista, jotka kokevat jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle. On ennustettavissa, että tilanne Ruotsissa vain pahenee.
Voiko Suomessa ilmetä samanlaista kehitystä. Ainakin on absurdia kuvitella ettei voisi. Valitettavasti näyttää siltä, että tämä ns. kova sisäinen turvallisuus ei kiinnosta poliitikkoja Suomessa. Mitään todellisia linjapäätöksi ei ole tehty, joitain suurimpien resurssikuoppien täyttöä ja keskustelua terrorismista – ei muuta. Näillä eväillä ei pitkälle pötkita. On varauduttava ja annettava kaikille mahdollisuus varautua. Se tarkoittaa syrjäytymisen todellista estämistä, kotouttamisen tehostamista, jengiytymisen estämistä ja tietenkin myös erilaista resurssipolitiikkaa. Nyt tällaisestä ei ole todellista näyttöä. Presidenttiehdotkaatkin puhuivat kaikenlaista sisäpolitiikastakin mutta arkiturvallisuus, mikä koskee kaikkia, ei tullut lainkaan esille-surullista tämäkin. Toivottavasti keskustelu Ruotsin sisäisestä turvallisuudesta herättää viimenkin meilläkin todellista kiinnostusta tähän aihepiiriin, koska meillä on vielä mahdollisuuksia annaltaestää monia asioita, jotka Ruotsissa laiminlyötiin mutta hiekka tiimalasissa vähenee.
Kommentit (0)