Undefined http://veikkonen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/136897/all Mon, 20 Nov 2017 06:22:04 +0200 fi Ajautuuko Saksa uusiin vaaleihin ? http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246325-ajatuuko-saksa-uusiin-vaaleihin <p>Ajautuuko Saksa uusiin vaaleihin, kun hallitusneuvottelut ovat päättyneet tuloksettomina&nbsp;&nbsp;nk. Jamaika koalitiolla&nbsp;&nbsp;(<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/CDU/CSU" target="_blank" title="CDU/CSU">CDU/CSU</a>&nbsp;+&nbsp;<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Free_Democratic_Party_(Germany)" target="_blank" title="Free Democratic Party (Germany)">FDP</a>&nbsp;+&nbsp;<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Alliance_90/The_Greens" target="_blank" title="Alliance 90/The Greens">Green</a>).</p><p>Frankfurtin lehti kysyy muutaman minuutin takaisessa otsikossa blogiotsikon tavoin:&nbsp;<a href="http://www.faz.net/aktuell/politik/inland/nach-jamaika-aus-kommen-jetzt-neuwahlen-15300887.html">Kommen jetzt Neuwahlen?&nbsp;</a></p><p>Uudet vaalit voivat Saksassa merkitä liittokansleri&nbsp; myös Angela Merkelin vaihtumista Saksan valtapuolueen&nbsp;<a href="https://www.cdu.de/">CDU:n&nbsp;</a>johdossa.</p><p><a href="http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246207-saksassa-ei-uusi-hallitus-ota-syntyakseen">Saksassa ei uusi hallitus ota syntyäkseen</a></p><p>****</p><p><strong><a href="http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245912-britannian-tripla-joka-vei-maan-politiikan-sekaisin">Britanniassa&nbsp;</a>&nbsp;&nbsp;</strong>maan sisäpolitiikka meni&nbsp; sekaisin. Nyt on sama tilanne uhkaamassa Saksaa. Ja eikä&nbsp; tarvitse mennä &quot;merta edemmäksi kalaan&quot;, kun Suomeakin voi ensi vuonna uhata sama tilanne.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ajautuuko Saksa uusiin vaaleihin, kun hallitusneuvottelut ovat päättyneet tuloksettomina  nk. Jamaika koalitiolla  (CDU/CSU + FDP + Green).

Frankfurtin lehti kysyy muutaman minuutin takaisessa otsikossa blogiotsikon tavoin: Kommen jetzt Neuwahlen? 

Uudet vaalit voivat Saksassa merkitä liittokansleri  myös Angela Merkelin vaihtumista Saksan valtapuolueen CDU:n johdossa.

Saksassa ei uusi hallitus ota syntyäkseen

****

Britanniassa   maan sisäpolitiikka meni  sekaisin. Nyt on sama tilanne uhkaamassa Saksaa. Ja eikä  tarvitse mennä "merta edemmäksi kalaan", kun Suomeakin voi ensi vuonna uhata sama tilanne.

 

 

]]>
20 http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246325-ajatuuko-saksa-uusiin-vaaleihin#comments Undefined Mon, 20 Nov 2017 04:22:04 +0000 Seppo-Juha Pietikäinen http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246325-ajatuuko-saksa-uusiin-vaaleihin
Suomelle luvataan kilvan turvatakuita http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242862-suomelle-luvataan-kilvan-turvatakuita <p>Suomelle luvataan turvatakuita, vaikkei Suomelle ole edes &nbsp;<a href="http://www.nato.int/cps/en/natohq/nato_countries.htm">Naton jäsen&nbsp;</a>.</p> <p>Tässä poimintoja kuukauden &nbsp;sisältä:</p> <p><a href="https://www.verkkouutiset.fi/euroopan-oikeistojohtaja-suomea-ei-jateta-yksin/">EPP:n puheenjohtaja Manfred Weber</a></p> <p><a href="http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/boris%20johnson%20britannia%20puolustaa%20pohjoismaita%20venajan%20hyokkaykselta-69748">Britannian ulkoministeri Boris Johnson</a></p> <p><a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005344013.html">USA:n presidentti Donald Trump</a></p> <p>jne</p> <p>****</p> <p>Ja eikös tässä valtiosopimuksessa &nbsp; (<a href="http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992/19920063">63/1992&nbsp;</a>) 3:ssa ja 4:ssa &nbsp;artiklassa selvästi lue:</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>&quot;Sopimuspuolet sitoutuvat säilyttämään yhteisen rajansa hyvän naapuruuden ja yhteistyön rajana ETYKin päätösasiakirjan mukaisesti sen loukkaamattomuutta ja toistensa alueellista koskemattomuutta kunnioittaen.&quot;</em></p> <p><em>- - - -</em></p> <p><em>&quot;Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti.&quot;</em></p> <p>- - - &gt; ilmeisesti tuo valtiosopimus tarvitsee vielä erikseen&nbsp;<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_wars_involving_Russia">turvatakuut&nbsp;</a>!</p> <p>Turvallista jatkoa !</p> <p>----</p> <p>P.s. Miksei edellinen presidentti saanut ulkomailta tälläistä tukea ?</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomelle luvataan turvatakuita, vaikkei Suomelle ole edes  Naton jäsen .

Tässä poimintoja kuukauden  sisältä:

EPP:n puheenjohtaja Manfred Weber

Britannian ulkoministeri Boris Johnson

USA:n presidentti Donald Trump

jne

****

Ja eikös tässä valtiosopimuksessa   (63/1992 ) 3:ssa ja 4:ssa  artiklassa selvästi lue:

 

"Sopimuspuolet sitoutuvat säilyttämään yhteisen rajansa hyvän naapuruuden ja yhteistyön rajana ETYKin päätösasiakirjan mukaisesti sen loukkaamattomuutta ja toistensa alueellista koskemattomuutta kunnioittaen."

- - - -

"Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti."

- - - > ilmeisesti tuo valtiosopimus tarvitsee vielä erikseen turvatakuut !

Turvallista jatkoa !

----

P.s. Miksei edellinen presidentti saanut ulkomailta tälläistä tukea ?

 

]]>
3 http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242862-suomelle-luvataan-kilvan-turvatakuita#comments Undefined Thu, 14 Sep 2017 17:43:37 +0000 Seppo-Juha Pietikäinen http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242862-suomelle-luvataan-kilvan-turvatakuita
Lontoossa osoitetaan mieltä EU-eroa vastaan http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242576-lontoossa-osoitetaan-mielta-eu-eroa-vastaan <p>&nbsp;</p> <p>Lontoossa osoitetaan tänään &nbsp;mieltä EU-eroa vastaan.&nbsp;</p> <p><a href="https://peoplesmarch4eu.org/">People&#39;s March for Europe</a>.</p> <p>Mielenosoittajat &nbsp;katsovat, ettei äänestäjien enemistö tällä hetkellä halua eroa EU:sta toisin kuin kesäkuussa 2016&nbsp;(<a href="http://www.bbc.co.uk/news/politics/eu_referendum/results">EU Referendum Results&nbsp;</a>).</p> <p>EU-erosta neuvottelut ovat nyt keskeytyksissä &nbsp;<a href="https://uk.reuters.com/article/uk-britain-eu-talks-idUKKCN1AW2EX" target="_blank">joulukuuhun saakka</a>.&nbsp;Joulukuussa &nbsp;kansanäänestyksestä tulee kuluneeksi jo 1,5 vuotta, eikä mitään valmista vielä ole. Kukaan ei usko, että valmista tulee 24 kk:ssa. Saatetaan käydä myös EU-parlamenttivaalitkin vuonna 2019, kun UK:ssa selvitetään vielä, mitä maan &nbsp;tehdä.</p> <p>*****</p> <p>Pääministeripuolueen - konservatiivien - puoluekokouksessa pääministeri&nbsp;<a href="http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242402-saako-theresa-may-varteenotettavan-haastajan-lokakuun-puoluekokouksessa">Theresa May&nbsp;</a>&nbsp;voi vielä joutua tiukoille omassta asemastaan. Jos pääministeri vaihtuu, on se uusi haaste jo katkenneille neuvotteluille.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Lontoossa osoitetaan tänään  mieltä EU-eroa vastaan. 

People's March for Europe.

Mielenosoittajat  katsovat, ettei äänestäjien enemistö tällä hetkellä halua eroa EU:sta toisin kuin kesäkuussa 2016 (EU Referendum Results ).

EU-erosta neuvottelut ovat nyt keskeytyksissä  joulukuuhun saakka. Joulukuussa  kansanäänestyksestä tulee kuluneeksi jo 1,5 vuotta, eikä mitään valmista vielä ole. Kukaan ei usko, että valmista tulee 24 kk:ssa. Saatetaan käydä myös EU-parlamenttivaalitkin vuonna 2019, kun UK:ssa selvitetään vielä, mitä maan  tehdä.

*****

Pääministeripuolueen - konservatiivien - puoluekokouksessa pääministeri Theresa May  voi vielä joutua tiukoille omassta asemastaan. Jos pääministeri vaihtuu, on se uusi haaste jo katkenneille neuvotteluille. 

 

 

 

 

 

]]>
11 http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242576-lontoossa-osoitetaan-mielta-eu-eroa-vastaan#comments Undefined Sat, 09 Sep 2017 07:34:17 +0000 Seppo-Juha Pietikäinen http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242576-lontoossa-osoitetaan-mielta-eu-eroa-vastaan
Poliisien määrä vähenee edelleen http://mikkopaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241860-poliisien-maara-vahenee-edelleen <p>Poliisien määrä oli 2010 lähes 7.900 vuonna 2014 vielä lähes 7.500. Tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla luku oli 7292 vähennystä viime vuoden vastaavaan lukuun 72.Valtiovarainministeriön ensi vuoden budjettiehdotuksessa ensi vuoden tavoiteluku on 7.200. Tämänhetkisen kehyspäätöksen valossa vuonna 2019 poliisien määrä laskee alle 7.000.</p> <p>Turun puukotustapauksen jälkeen johtavat poliitikot kertoivat, että he tekivät viime kevään kehysriihessä merkittäviä päätöksi, valitsivat turvallisuuden painopistealueeksi ja lisäsivät mm. poliisin määrärahoja&nbsp; Todellisuudessa hallitus korjasi omaa edellistä kehyspäätöstään, jossa poliisin määrärahoja oli leikattu merkittävästi. Hallitus siis täytti kuoppaa, jonka oli itse kaivanut mutta lisää määrärahoja poliisille ei annettu. Tietenkin tämäkin päätös oli positiivinen mutta se ei millään tavoin paranna poliisin mahdollisuuksia hoitaa tehtäviään. Varmaankin on niin että ensi vuoden budjettiriihessä ensi viikolla poliisi saa jotain lisää mutta valitettavasti vasta Turun tapauksen jälkeen. Mitään muuta ei hallituksen kehysriihessa turvallisuuden hyväksi poliisin näkäkulmasta tehty, ehkä haluttiin odottaa sisäisen turvallisuuden strategian valmistumista mikä julkistettaneen syyskuussa lähes puoli vuotta aiotusta myöhässä ja vasta budjettiriihen jälkeen.</p> <p>Suojelupoliisin resursseja on lisätty ja lisätään. Suojelupoliisi ei ole enää 2016 alusta ollut osa poliisiorganisaatiota vaan erillinen ja itsenäinen organisaatio sisäministeriössä. Vaikka sekin varmasti tarvitsee oman resurssinsa, se ei kuitenkaan ole suurin asia koko suomalaisessa kovassa sisäisessä turvallisuudessa. Kyllä päätyön suomalaisten t vakavan turvallisuuden suhteen tekee paikallispoliisi ja omalla sektorillaan keskusrikospoliisi.&nbsp; Turun tapahtumien jälkeen on puhuttu paljon siviilitiedustelulaista. Siitä on hyvä muistaa että sen toimija on suojelupoliisi, varsinainen poliisi ei saa mitään lisävaltuuksia. Tästä ehkä lisää toisessa yhteydessä.</p> <p>Koko poliisien määräkeskustelu tulisi lopettaa ja puhua poliisin resursseista kokonaisuutena. On paljon tehtäviä joihin tulisi kiireesti palkata asiantuntijoita. Tällaisia ovat mm. analyysitoiminta kyber-maailma kokonaisuutena, talousrikostorjunta, ympäristö- ja työlakiosaajia ja monikultuurituntijoita. Näihin paras koulutus ei suinkaan ole poliisikoulutus. Kun poliisin tehtävien ja tulosvaatimusten linjauksia ei ole poliittisella foorumilla tehty, poliisi on joutunut elämään vuosi kerrallaan. Se on johtanut mm. siihen, että poliiseja ei nyt ole palkattavaksi kuin ehkä 20-30. Tässä tilanteessa tulisikin palkata muita asiantuntijoita, siirtää niitä poliisejä jotka ovat mm. vartijoina ja lupahallinnon teghtävissä kentälle ja värvätä takasin heitä, jotka olosuhteiden johdosta ovat ajautuneet muihin kun poliisitehtäviin.</p> <p>Oma arvioni on ollut koko ajan että pitkällä tähtäimellä poliisien määrä tulisi olla vähintään 7.500 ja sen lisäksi tulisi olla lukuisia lisävakansseja eri alojen asiantuntijoille. Valitettavasti on niin, että poliisi on ensin koulutettava ja vasta sitten se on pätevä kentälle. Nyt ollaan tilanteessa jossa poliisien määrä laskee kaikissa tapauksissa minimiin joskun 2018-2019 vaihteen vaiheilla Kun nyt otetaan Poliisiammattikorkeakouluun tänä vuonna 400 ja ensi vuoden alustava määrä on myös 400, mikä lienee Poliisiammattikorkean lähes maksimimäärä ilman lisäpanostuksia koulutushenkilöstöön. Näillä sisäänottomäärillä poliisien määrä voisi maksimissään olla&nbsp; 7.300 joskus 2022-2023.</p> <p>Kun tilanne on tämä, tulisi ainakin tehdä kaksi asiaa 1. lopettaa virheellisen informaation antaminen ja 2. tehdä ensimmäisen kerran analyysi poliisin resursseistä tehtävien kautta ja tehdä siitä pitkälle meneviä strategisia päätöksiä, joihin poliisikin voisi luottaa. Nythän resurssipäätökset tehdään vain edellisen vuoden budjettitason pohjalta. Odotan mielenkiinnolla ensi viikon budjettiriihtä ja sisäisen turvallisuuden strategian julkistamista, sen sisältöä ja siitä tehtäviä linjauksia.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Poliisien määrä oli 2010 lähes 7.900 vuonna 2014 vielä lähes 7.500. Tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla luku oli 7292 vähennystä viime vuoden vastaavaan lukuun 72.Valtiovarainministeriön ensi vuoden budjettiehdotuksessa ensi vuoden tavoiteluku on 7.200. Tämänhetkisen kehyspäätöksen valossa vuonna 2019 poliisien määrä laskee alle 7.000.

Turun puukotustapauksen jälkeen johtavat poliitikot kertoivat, että he tekivät viime kevään kehysriihessä merkittäviä päätöksi, valitsivat turvallisuuden painopistealueeksi ja lisäsivät mm. poliisin määrärahoja  Todellisuudessa hallitus korjasi omaa edellistä kehyspäätöstään, jossa poliisin määrärahoja oli leikattu merkittävästi. Hallitus siis täytti kuoppaa, jonka oli itse kaivanut mutta lisää määrärahoja poliisille ei annettu. Tietenkin tämäkin päätös oli positiivinen mutta se ei millään tavoin paranna poliisin mahdollisuuksia hoitaa tehtäviään. Varmaankin on niin että ensi vuoden budjettiriihessä ensi viikolla poliisi saa jotain lisää mutta valitettavasti vasta Turun tapauksen jälkeen. Mitään muuta ei hallituksen kehysriihessa turvallisuuden hyväksi poliisin näkäkulmasta tehty, ehkä haluttiin odottaa sisäisen turvallisuuden strategian valmistumista mikä julkistettaneen syyskuussa lähes puoli vuotta aiotusta myöhässä ja vasta budjettiriihen jälkeen.

Suojelupoliisin resursseja on lisätty ja lisätään. Suojelupoliisi ei ole enää 2016 alusta ollut osa poliisiorganisaatiota vaan erillinen ja itsenäinen organisaatio sisäministeriössä. Vaikka sekin varmasti tarvitsee oman resurssinsa, se ei kuitenkaan ole suurin asia koko suomalaisessa kovassa sisäisessä turvallisuudessa. Kyllä päätyön suomalaisten t vakavan turvallisuuden suhteen tekee paikallispoliisi ja omalla sektorillaan keskusrikospoliisi.  Turun tapahtumien jälkeen on puhuttu paljon siviilitiedustelulaista. Siitä on hyvä muistaa että sen toimija on suojelupoliisi, varsinainen poliisi ei saa mitään lisävaltuuksia. Tästä ehkä lisää toisessa yhteydessä.

Koko poliisien määräkeskustelu tulisi lopettaa ja puhua poliisin resursseista kokonaisuutena. On paljon tehtäviä joihin tulisi kiireesti palkata asiantuntijoita. Tällaisia ovat mm. analyysitoiminta kyber-maailma kokonaisuutena, talousrikostorjunta, ympäristö- ja työlakiosaajia ja monikultuurituntijoita. Näihin paras koulutus ei suinkaan ole poliisikoulutus. Kun poliisin tehtävien ja tulosvaatimusten linjauksia ei ole poliittisella foorumilla tehty, poliisi on joutunut elämään vuosi kerrallaan. Se on johtanut mm. siihen, että poliiseja ei nyt ole palkattavaksi kuin ehkä 20-30. Tässä tilanteessa tulisikin palkata muita asiantuntijoita, siirtää niitä poliisejä jotka ovat mm. vartijoina ja lupahallinnon teghtävissä kentälle ja värvätä takasin heitä, jotka olosuhteiden johdosta ovat ajautuneet muihin kun poliisitehtäviin.

Oma arvioni on ollut koko ajan että pitkällä tähtäimellä poliisien määrä tulisi olla vähintään 7.500 ja sen lisäksi tulisi olla lukuisia lisävakansseja eri alojen asiantuntijoille. Valitettavasti on niin, että poliisi on ensin koulutettava ja vasta sitten se on pätevä kentälle. Nyt ollaan tilanteessa jossa poliisien määrä laskee kaikissa tapauksissa minimiin joskun 2018-2019 vaihteen vaiheilla Kun nyt otetaan Poliisiammattikorkeakouluun tänä vuonna 400 ja ensi vuoden alustava määrä on myös 400, mikä lienee Poliisiammattikorkean lähes maksimimäärä ilman lisäpanostuksia koulutushenkilöstöön. Näillä sisäänottomäärillä poliisien määrä voisi maksimissään olla  7.300 joskus 2022-2023.

Kun tilanne on tämä, tulisi ainakin tehdä kaksi asiaa 1. lopettaa virheellisen informaation antaminen ja 2. tehdä ensimmäisen kerran analyysi poliisin resursseistä tehtävien kautta ja tehdä siitä pitkälle meneviä strategisia päätöksiä, joihin poliisikin voisi luottaa. Nythän resurssipäätökset tehdään vain edellisen vuoden budjettitason pohjalta. Odotan mielenkiinnolla ensi viikon budjettiriihtä ja sisäisen turvallisuuden strategian julkistamista, sen sisältöä ja siitä tehtäviä linjauksia.

 

 

 

 

 

]]>
0 http://mikkopaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241860-poliisien-maara-vahenee-edelleen#comments Undefined Fri, 25 Aug 2017 08:39:29 +0000 Mikko Paatero http://mikkopaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241860-poliisien-maara-vahenee-edelleen
Poliisien määrä vähenee edelleen http://mikkopaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241859-poliisien-maara-vahenee-edelleen <p>Poliisien määrä oli 2010 lähes 7.900 vuonna 2014 vielä lähes 7.500. Tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla luku oli 7292 vähennystä viime vuoden vastaavaan lukuun 72.Valtiovarainministeriön ensi vuoden budjettiehdotuksessa ensi vuoden tavoiteluku on 7.200. Tämänhetkisen kehyspäätöksen valossa vuonna 2019 poliisien määrä laskee alle 7.000.</p> <p>Turun puukotustapauksen jälkeen johtavat poliitikot kertoivat, että he tekivät viime kevään kehysriihessä merkittäviä päätöksi, valitsivat turvallisuuden painopistealueeksi ja lisäsivät mm. poliisin määrärahoja&nbsp; Todellisuudessa hallitus korjasi omaa edellistä kehyspäätöstään, jossa poliisin määrärahoja oli leikattu merkittävästi. Hallitus siis täytti kuoppaa, jonka oli itse kaivanut mutta lisää määrärahoja poliisille ei annettu. Tietenkin tämäkin päätös oli positiivinen mutta se ei millään tavoin paranna poliisin mahdollisuuksia hoitaa tehtäviään. Varmaankin on niin että ensi vuoden budjettiriihessä ensi viikolla poliisi saa jotain lisää mutta valitettavasti vasta Turun tapauksen jälkeen. Mitään muuta ei hallituksen kehysriihessa turvallisuuden hyväksi poliisin näkäkulmasta tehty, ehkä haluttiin odottaa sisäisen turvallisuuden strategian valmistumista mikä julkistettaneen syyskuussa lähes puoli vuotta aiotusta myöhässä ja vasta budjettiriihen jälkeen.</p> <p>Suojelupoliisin resursseja on lisätty ja lisätään. Suojelupoliisi ei ole enää 2016 alusta ollut osa poliisiorganisaatiota vaan erillinen ja itsenäinen organisaatio sisäministeriössä. Vaikka sekin varmasti tarvitsee oman resurssinsa, se ei kuitenkaan ole suurin asia koko suomalaisessa kovassa sisäisessä turvallisuudessa. Kyllä päätyön suomalaisten t vakavan turvallisuuden suhteen tekee paikallispoliisi ja omalla sektorillaan keskusrikospoliisi.&nbsp; Turun tapahtumien jälkeen on puhuttu paljon siviilitiedustelulaista. Siitä on hyvä muistaa että sen toimija on suojelupoliisi, varsinainen poliisi ei saa mitään lisävaltuuksia. Tästä ehkä lisää toisessa yhteydessä.</p> <p>Koko poliisien määräkeskustelu tulisi lopettaa ja puhua poliisin resursseista kokonaisuutena. On paljon tehtäviä joihin tulisi kiireesti palkata asiantuntijoita. Tällaisia ovat mm. analyysitoiminta kyber-maailma kokonaisuutena, talousrikostorjunta, ympäristö- ja työlakiosaajia ja monikultuurituntijoita. Näihin paras koulutus ei suinkaan ole poliisikoulutus. Kun poliisin tehtävien ja tulosvaatimusten linjauksia ei ole poliittisella foorumilla tehty, poliisi on joutunut elämään vuosi kerrallaan. Se on johtanut mm. siihen, että poliiseja ei nyt ole palkattavaksi kuin ehkä 20-30. Tässä tilanteessa tulisikin palkata muita asiantuntijoita, siirtää niitä poliisejä jotka ovat mm. vartijoina ja lupahallinnon teghtävissä kentälle ja värvätä takasin heitä, jotka olosuhteiden johdosta ovat ajautuneet muihin kun poliisitehtäviin.</p> <p>Oma arvioni on ollut koko ajan että pitkällä tähtäimellä poliisien määrä tulisi olla vähintään 7.500 ja sen lisäksi tulisi olla lukuisia lisävakansseja eri alojen asiantuntijoille. Valitettavasti on niin, että poliisi on ensin koulutettava ja vasta sitten se on pätevä kentälle. Nyt ollaan tilanteessa jossa poliisien määrä laskee kaikissa tapauksissa minimiin joskun 2018-2019 vaihteen vaiheilla Kun nyt otetaan Poliisiammattikorkeakouluun tänä vuonna 400 ja ensi vuoden alustava määrä on myös 400, mikä lienee Poliisiammattikorkean lähes maksimimäärä ilman lisäpanostuksia koulutushenkilöstöön. Näillä sisäänottomäärillä poliisien määrä voisi maksimissään olla&nbsp; 7.300 joskus 2022-2023.</p> <p>Kun tilanne on tämä, tulisi ainakin tehdä kaksi asiaa 1. lopettaa virheellisen informaation antaminen ja 2. tehdä ensimmäisen kerran analyysi poliisin resursseistä tehtävien kautta ja tehdä siitä pitkälle meneviä strategisia päätöksiä, joihin poliisikin voisi luottaa. Nythän resurssipäätökset tehdään vain edellisen vuoden budjettitason pohjalta. Odotan mielenkiinnolla ensi viikon budjettiriihtä ja sisäisen turvallisuuden strategian julkistamista, sen sisältöä ja siitä tehtäviä linjauksia.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Poliisien määrä oli 2010 lähes 7.900 vuonna 2014 vielä lähes 7.500. Tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla luku oli 7292 vähennystä viime vuoden vastaavaan lukuun 72.Valtiovarainministeriön ensi vuoden budjettiehdotuksessa ensi vuoden tavoiteluku on 7.200. Tämänhetkisen kehyspäätöksen valossa vuonna 2019 poliisien määrä laskee alle 7.000.

Turun puukotustapauksen jälkeen johtavat poliitikot kertoivat, että he tekivät viime kevään kehysriihessä merkittäviä päätöksi, valitsivat turvallisuuden painopistealueeksi ja lisäsivät mm. poliisin määrärahoja  Todellisuudessa hallitus korjasi omaa edellistä kehyspäätöstään, jossa poliisin määrärahoja oli leikattu merkittävästi. Hallitus siis täytti kuoppaa, jonka oli itse kaivanut mutta lisää määrärahoja poliisille ei annettu. Tietenkin tämäkin päätös oli positiivinen mutta se ei millään tavoin paranna poliisin mahdollisuuksia hoitaa tehtäviään. Varmaankin on niin että ensi vuoden budjettiriihessä ensi viikolla poliisi saa jotain lisää mutta valitettavasti vasta Turun tapauksen jälkeen. Mitään muuta ei hallituksen kehysriihessa turvallisuuden hyväksi poliisin näkäkulmasta tehty, ehkä haluttiin odottaa sisäisen turvallisuuden strategian valmistumista mikä julkistettaneen syyskuussa lähes puoli vuotta aiotusta myöhässä ja vasta budjettiriihen jälkeen.

Suojelupoliisin resursseja on lisätty ja lisätään. Suojelupoliisi ei ole enää 2016 alusta ollut osa poliisiorganisaatiota vaan erillinen ja itsenäinen organisaatio sisäministeriössä. Vaikka sekin varmasti tarvitsee oman resurssinsa, se ei kuitenkaan ole suurin asia koko suomalaisessa kovassa sisäisessä turvallisuudessa. Kyllä päätyön suomalaisten t vakavan turvallisuuden suhteen tekee paikallispoliisi ja omalla sektorillaan keskusrikospoliisi.  Turun tapahtumien jälkeen on puhuttu paljon siviilitiedustelulaista. Siitä on hyvä muistaa että sen toimija on suojelupoliisi, varsinainen poliisi ei saa mitään lisävaltuuksia. Tästä ehkä lisää toisessa yhteydessä.

Koko poliisien määräkeskustelu tulisi lopettaa ja puhua poliisin resursseista kokonaisuutena. On paljon tehtäviä joihin tulisi kiireesti palkata asiantuntijoita. Tällaisia ovat mm. analyysitoiminta kyber-maailma kokonaisuutena, talousrikostorjunta, ympäristö- ja työlakiosaajia ja monikultuurituntijoita. Näihin paras koulutus ei suinkaan ole poliisikoulutus. Kun poliisin tehtävien ja tulosvaatimusten linjauksia ei ole poliittisella foorumilla tehty, poliisi on joutunut elämään vuosi kerrallaan. Se on johtanut mm. siihen, että poliiseja ei nyt ole palkattavaksi kuin ehkä 20-30. Tässä tilanteessa tulisikin palkata muita asiantuntijoita, siirtää niitä poliisejä jotka ovat mm. vartijoina ja lupahallinnon teghtävissä kentälle ja värvätä takasin heitä, jotka olosuhteiden johdosta ovat ajautuneet muihin kun poliisitehtäviin.

Oma arvioni on ollut koko ajan että pitkällä tähtäimellä poliisien määrä tulisi olla vähintään 7.500 ja sen lisäksi tulisi olla lukuisia lisävakansseja eri alojen asiantuntijoille. Valitettavasti on niin, että poliisi on ensin koulutettava ja vasta sitten se on pätevä kentälle. Nyt ollaan tilanteessa jossa poliisien määrä laskee kaikissa tapauksissa minimiin joskun 2018-2019 vaihteen vaiheilla Kun nyt otetaan Poliisiammattikorkeakouluun tänä vuonna 400 ja ensi vuoden alustava määrä on myös 400, mikä lienee Poliisiammattikorkean lähes maksimimäärä ilman lisäpanostuksia koulutushenkilöstöön. Näillä sisäänottomäärillä poliisien määrä voisi maksimissään olla  7.300 joskus 2022-2023.

Kun tilanne on tämä, tulisi ainakin tehdä kaksi asiaa 1. lopettaa virheellisen informaation antaminen ja 2. tehdä ensimmäisen kerran analyysi poliisin resursseistä tehtävien kautta ja tehdä siitä pitkälle meneviä strategisia päätöksiä, joihin poliisikin voisi luottaa. Nythän resurssipäätökset tehdään vain edellisen vuoden budjettitason pohjalta. Odotan mielenkiinnolla ensi viikon budjettiriihtä ja sisäisen turvallisuuden strategian julkistamista, sen sisältöä ja siitä tehtäviä linjauksia.

 

 

 

 

 

]]>
0 http://mikkopaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241859-poliisien-maara-vahenee-edelleen#comments Undefined Fri, 25 Aug 2017 08:39:27 +0000 Mikko Paatero http://mikkopaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241859-poliisien-maara-vahenee-edelleen
Juha Malmi - Jyväskylän puhe 11.6.2017 http://juhamalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238133-juha-malmi-jyvaskylan-puhe-1162017 <p>Suomen tulevalta presidentiltä vaaditaan nykyisessä kiristyneessä turvallispoliittisessa tilanteessa todellisia ja konkreettisia toimia kansallisen turvallisuutemme parantamiseksi. Tämä koskee sekä maamme sisäistä että ulkoista turvallisuutta.</p><p>Molempia pitää vahvistaa.</p><p>Sisäinen turvallisuus - maahanmuutto ja työllisyys</p><p>On täysin selvää, että maamme sisäinen turvallisuus ei ole toivotulla tasolla, kun maassamme oleskelee arviolta 3000 paperitonta, kielteisen turvapaikkapäätöksen saanutta epätoivoista nuorta miestä. He muodostavat maamme sisäisen terrorismiuhkna. Peruslakimme mukaan maassamme laittomasti oleskeleva ei voi liikkua vapaasti eli hänet on pidätettävä ja poistettava maasta.</p><p>Sen sijaan maastamme turvapaikan saaneet henkilöt on pyrittävä parhaan mukaan kotouttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Kielitaito, koulutus ja työllistäminen ovat avainasemassa.</p><p>Työllistäminen on myös avainasemassa koko yhteiskuntaamme koskien. Meillä on noin 300 000 työtöntä, mutta vain yksi työpaikka kymmentä työtöntä kohden. Perustuslain mukaan kansalaisille on turvattava oikeus työhön. Nyt on korkea aika toteuttaa tämä oikeus.</p><p>Siksi olen esittänyt, että julkinen valta, yritykset ja järjestöt velvoitetaan palkkaamaan työttömiä 1500 euron kuukausipalkalla, mutta vastapainoksi lakkautetaan työllisyystuet ansiosidonnaista päivärahaa lukuun ottamatta.</p><p>Myös asumis- ja toimeentulotuki lakkautettaisiin. Niille, joille ei työpaikkaa pystytä turvaamaan, jotka eivät pysty tai halua työhön, maksettaisiin 800 euron perustulo. Esitykseni on veronmaksajille kustannusneutraali.</p><p>Ulkoinen turvallisuus - vaihtoehdot</p><p>Kuten alussa totesin niin Presidentin tärkein tehtävä on Suomen kansallisen turvallisuuden parantaminen. Venäjä on arvaamaton. EU on kriisissä. Suurvaltojen yhteistyö on hakusessa. Itse asiassa koko maailma on aika voimakkaassa käymistilassa.</p><p>Mitkä ovat turvallisuuspoliittiset vaihtoehtomme?</p><p>1. Suomen ja Ruotsin puolustusliitto</p><p>En usko tähän yhtälöön. Mikä olisi Ruotsin intressi? Tulla sidotuksi itärajamme puolustukseen vaatimattomalla armeijallaan? Ei. Pidän sen sijaan todennäköisenä, että Ruotsi liittyy Natoon jo lähivuosina.</p><p>2. EU-maiden puolustusliitto</p><p>En usko tähänkään yhtälöön. EU:n 28 jäsenmaasta 22 on Naton jäseniä. Miten tämä EU-Nato puolustus sovitetaan yhteen? Ihan hyvä unelma, mutta siitä puuttuu realismi. Oletan, että EU-puolustus on uutta liimaa siinä prosessissa, jossa EU:ta yritetään sen kriisitilassa sitoa yhä enemmän liittovaltiomuottiin.</p><p>3. Suomen liittoutumattomuus</p><p>Suuri enemmistö suomalaisista kannattaa tätä, mikäli Ruotsi ei liity Natoon. Me kaikki olemme varmaan aika yksimielisiä siitä, että Suomen turvallisuuspolitiikan ydin on yleinen asevelvollisuus ja uskottava maanpuolustuskyky. &nbsp;</p><p>4. Nato-jäsenyys</p><p>Suomessa puhutaan paljon Nato-kortista. Meillä ei kuitenkaan todellisuudessa ole mitään Nato-korttia. On vain jäsenyys tai sitten ei ole jäsenyyttä. Meillä on kuitenkin Naton kanssa Isäntämaa-sopimus ja pitkälti yhteinen teknologinen valmius.</p><p>Suomi ei voi jatkossa vaan seistä asemissa Nato-korttia heiluttaen ja tilannetta seuraten. Meidän täytyy hakea aktiivisesti turvallisuuttamme parantavia ratkaisuja ja tehdä omat päätöksemme. Tuskin haluamme, että muut tekevät niitä meidän puolesta.</p><p>Näistä syistä johtuen, olisin presidenttinä valmis ajamaan Suomen Nato-jäsenyyttä, mikäli muita oleellisesti Suomen kansallista turvallisuutta parantavia vaihtoehtoja ei löydetä.</p><p>Nato-jäsenyyden edellytys on toki kansanäänestys ja eduskunnan enemmistön tahtotila ja se, että Suomeen ei luoda Pietarin turvallisuutta vaarantavia tukikohtia.</p><p>EU-jäsenyydestä ja eurosta totean vain lyhyesti, että hyödyt ja haitat on selvitettävä riippumattomien asiantuntijoiden toimesta tulevaa kansanäänestystä varten.</p><p>Hyvät perussuomalaiset</p><p>Olen ollut puolueen jäsen yli 10 vuotta ja toiminut vaativissa luottamustehtävissä. Olen ne tehtävät täysimääräisesti ja huolella hoitanut. Olen puolueelle edullinen presidenttiehdokasvalinta, enkä nyt puhu vaalikampanjan hinnasta vaan lähinnä siitä että pystyn haastamaan muut presidenttiehdokkaat yli puoluerajojen ja laajalla asiarintamalla.</p><p>Toivon, että annatte tukenne ehdokkuudelleni.</p><p>Kiitos.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen tulevalta presidentiltä vaaditaan nykyisessä kiristyneessä turvallispoliittisessa tilanteessa todellisia ja konkreettisia toimia kansallisen turvallisuutemme parantamiseksi. Tämä koskee sekä maamme sisäistä että ulkoista turvallisuutta.

Molempia pitää vahvistaa.

Sisäinen turvallisuus - maahanmuutto ja työllisyys

On täysin selvää, että maamme sisäinen turvallisuus ei ole toivotulla tasolla, kun maassamme oleskelee arviolta 3000 paperitonta, kielteisen turvapaikkapäätöksen saanutta epätoivoista nuorta miestä. He muodostavat maamme sisäisen terrorismiuhkna. Peruslakimme mukaan maassamme laittomasti oleskeleva ei voi liikkua vapaasti eli hänet on pidätettävä ja poistettava maasta.

Sen sijaan maastamme turvapaikan saaneet henkilöt on pyrittävä parhaan mukaan kotouttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Kielitaito, koulutus ja työllistäminen ovat avainasemassa.

Työllistäminen on myös avainasemassa koko yhteiskuntaamme koskien. Meillä on noin 300 000 työtöntä, mutta vain yksi työpaikka kymmentä työtöntä kohden. Perustuslain mukaan kansalaisille on turvattava oikeus työhön. Nyt on korkea aika toteuttaa tämä oikeus.

Siksi olen esittänyt, että julkinen valta, yritykset ja järjestöt velvoitetaan palkkaamaan työttömiä 1500 euron kuukausipalkalla, mutta vastapainoksi lakkautetaan työllisyystuet ansiosidonnaista päivärahaa lukuun ottamatta.

Myös asumis- ja toimeentulotuki lakkautettaisiin. Niille, joille ei työpaikkaa pystytä turvaamaan, jotka eivät pysty tai halua työhön, maksettaisiin 800 euron perustulo. Esitykseni on veronmaksajille kustannusneutraali.

Ulkoinen turvallisuus - vaihtoehdot

Kuten alussa totesin niin Presidentin tärkein tehtävä on Suomen kansallisen turvallisuuden parantaminen. Venäjä on arvaamaton. EU on kriisissä. Suurvaltojen yhteistyö on hakusessa. Itse asiassa koko maailma on aika voimakkaassa käymistilassa.

Mitkä ovat turvallisuuspoliittiset vaihtoehtomme?

1. Suomen ja Ruotsin puolustusliitto

En usko tähän yhtälöön. Mikä olisi Ruotsin intressi? Tulla sidotuksi itärajamme puolustukseen vaatimattomalla armeijallaan? Ei. Pidän sen sijaan todennäköisenä, että Ruotsi liittyy Natoon jo lähivuosina.

2. EU-maiden puolustusliitto

En usko tähänkään yhtälöön. EU:n 28 jäsenmaasta 22 on Naton jäseniä. Miten tämä EU-Nato puolustus sovitetaan yhteen? Ihan hyvä unelma, mutta siitä puuttuu realismi. Oletan, että EU-puolustus on uutta liimaa siinä prosessissa, jossa EU:ta yritetään sen kriisitilassa sitoa yhä enemmän liittovaltiomuottiin.

3. Suomen liittoutumattomuus

Suuri enemmistö suomalaisista kannattaa tätä, mikäli Ruotsi ei liity Natoon. Me kaikki olemme varmaan aika yksimielisiä siitä, että Suomen turvallisuuspolitiikan ydin on yleinen asevelvollisuus ja uskottava maanpuolustuskyky.  

4. Nato-jäsenyys

Suomessa puhutaan paljon Nato-kortista. Meillä ei kuitenkaan todellisuudessa ole mitään Nato-korttia. On vain jäsenyys tai sitten ei ole jäsenyyttä. Meillä on kuitenkin Naton kanssa Isäntämaa-sopimus ja pitkälti yhteinen teknologinen valmius.

Suomi ei voi jatkossa vaan seistä asemissa Nato-korttia heiluttaen ja tilannetta seuraten. Meidän täytyy hakea aktiivisesti turvallisuuttamme parantavia ratkaisuja ja tehdä omat päätöksemme. Tuskin haluamme, että muut tekevät niitä meidän puolesta.

Näistä syistä johtuen, olisin presidenttinä valmis ajamaan Suomen Nato-jäsenyyttä, mikäli muita oleellisesti Suomen kansallista turvallisuutta parantavia vaihtoehtoja ei löydetä.

Nato-jäsenyyden edellytys on toki kansanäänestys ja eduskunnan enemmistön tahtotila ja se, että Suomeen ei luoda Pietarin turvallisuutta vaarantavia tukikohtia.

EU-jäsenyydestä ja eurosta totean vain lyhyesti, että hyödyt ja haitat on selvitettävä riippumattomien asiantuntijoiden toimesta tulevaa kansanäänestystä varten.

Hyvät perussuomalaiset

Olen ollut puolueen jäsen yli 10 vuotta ja toiminut vaativissa luottamustehtävissä. Olen ne tehtävät täysimääräisesti ja huolella hoitanut. Olen puolueelle edullinen presidenttiehdokasvalinta, enkä nyt puhu vaalikampanjan hinnasta vaan lähinnä siitä että pystyn haastamaan muut presidenttiehdokkaat yli puoluerajojen ja laajalla asiarintamalla.

Toivon, että annatte tukenne ehdokkuudelleni.

Kiitos. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
1 http://juhamalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238133-juha-malmi-jyvaskylan-puhe-1162017#comments Undefined Thu, 08 Jun 2017 11:05:50 +0000 Juha Malmi http://juhamalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238133-juha-malmi-jyvaskylan-puhe-1162017
Rauhaa päälle maan http://mikkopaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228400-rauhaa-paalle-maan <p>Suomen Turku julistaa kohta&nbsp;joulurauhan meille kaikille. Voin kuvitella että se tapahtuu Berliinin tapahtumien takia tiukempien turvajärjestelyjen puitteissa kuin koskaan ennen.</p><p>Maailma on muuttunut myös Euroopassa viimevuosien aikana. Ranskassa on ollut poikkeuslait voimassa jo yli vuoden. Saksassa tilanne on kiristynyt &nbsp;pitkäksi ajaksi. Meilläkin oli Imatra. Joukkomurhat ovat tulleet jäädäkseen. Käytän mieluummin termiä joukkomurja kuin terrorismi, koska myös muita kuin varsinaisia terrorismimotiiveja on ollut. Kaikki tietävät, että on vain ajan kysymys, koska tapahtuu seuraava joukkomurha. Kukaan ei tiedä missä. Tämä kaikki kasvattaa ihmisten pelkotiloja. Ne eivät poistu sillä, että sanotaan, että älkää pelätkö. Pelko on luonnollinen tunne tämänkaltaisissa tilanteissa. Ihmisten pelkoa pitää pyrkiä poistamaan. Se voi tapahtua vain konkreettisilla toimilla. Nyt ei riitä, että, kuten joku Saksassa totesi, tämä on&nbsp;avoimen yhteiskunnan hintana&nbsp;hyväksyttävä. Ei näin voi olla.</p><p>Jokaiselle on selvää, että ns. juurisyihin on pureuduttava. Miksi on vihaa ja katkeruuttä, miksi syrjäydytään järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle, miksi nyt on tilaa ääriajattelulle? Asioihin on pystyttävä vaikuttamaan siellä, missä tällaiset ilmiöt syntyvät, olipa kyse Syyriasta, Irakista tai vaikkapa Suomesta. Suomessa on panostettava mm. nuorisotyöttömyyteen ja kotouttamiseen. On kuitenkin niin, että&nbsp;juurisyihin vaikuttaminen vie vuosia, jossakin vuosikymmeniä. On tehtävä myös tekoja tässä ja nyt. Vain tämä voi vaikuttaa pelon hävenemiseen.</p><p>Tiedon saantia on lisättävä mutta ei vain tiedustelupalvelujen toimesta. Tiedustelupalvelut ovat epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen, vaikka niihin on maailmalla kaksoistornien tuhoutumisen jälkeen panostettu huimia summia. On tietenkin myös estetty monia joukkomurhia. Tämä ei kuitenkaan riitä. Tiedustelutieto on välitettävä sitä tietoa tarvitseville selkeästi nykyistä enemmän. Kun jotain tapahtuu meillä Suomessa paikallispoliisi kantaa silloin operatiivisen vastuun olipa sitten kyse minkälaisista joukkomurhista tahansa, terrorismi mukaanlukien. Paikallispoliisin varautumiseen on panostettava&nbsp;selkeästi lisää. Tällöin voitaisiin panostaa lisää poliisin näkyvyyteen ja lähipoliisitoimintaa, joka on hiipunut koko ajan.&nbsp;Samoin voitaisiin varautua uhkakuviin paremmin.</p><p>Kyse ei tietenkään&nbsp;ole vain poliisin määräkysymys vaan kokonaisresurssikysymys-siis myös muusta henkilöstöstöä ja välineistöstä. Kyse on myös yhteistoiminnasta.&nbsp;Poliisien määrä yritetään pysäyttää 7.000:een vaikka siihenkään ei vielä rahapäätöstä ole olemassakaan 2018 alkaen. Tällä määrällä ei em. näkyvyyttä paranneta.</p><p>Tällä haluan vain sanoa, että pelkät puheet eivät enää riitä, on tehtävä tekoja.&nbsp;Jokaisen on ymmärrettävä, että terrorismiakaan ei estä vain Suojelupoliisi, siihen tarvitaan paljon muita toimijoita. Parin sadan henkilön joukko, vaikka tekeekin hyvää työtä,&nbsp;ei myöskään tietenkään pysty seuraamaan kaikkia riskihenkilöitä-siihenkin tarvitaan paikallispoliisia, joka on koko ajan kentällä. Jos tähän lisättäisiin oikein järjestetty vapaaehtoistoiminta ja&nbsp;ykstyisen turvasektorin tietojen lisääntyvä yhteistyö, päästäisiin eteenpäin. Tällöin toimittaisiin myös siten, että kansalaiset sen huomaisivat, jolloin turvallisuuden tunne paranisi.</p><p>Ensi keväänä on sekä kehyspäätöksen että hallitus puolivuotistarkastelun aika. Tällöin päätöksiä on tehtävä. Valitettavasti vasta kunnallisvaalien jälkeen.&nbsp;Toivottavasti tästä huolimatta kunnalisvaalikeskustelussakin on vahvasti mukana soten ja talouden rinnalla myös sisäinen turvallisuus, jonka tekijöitä vahvasti ovat&nbsp;myös kunnat ja tulevat maakunnalliset toimijat.&nbsp;Meillä Suomessa, toisin kuin monessa mussa maassa, monet asiat ovat&nbsp;vielä omissa käsissä, vaikka suurimmat ongelmat ovatkin kansainvälisiä ja kansainvälisen yhteistyön lisäämisen tarve on&nbsp; ilmeinen kaikkiin suuntiin.&nbsp;&nbsp;</p><p>Rauhallista Joulujuhlaa ja Toivorikasta Uutta Vuotta kaikille&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen Turku julistaa kohta joulurauhan meille kaikille. Voin kuvitella että se tapahtuu Berliinin tapahtumien takia tiukempien turvajärjestelyjen puitteissa kuin koskaan ennen.

Maailma on muuttunut myös Euroopassa viimevuosien aikana. Ranskassa on ollut poikkeuslait voimassa jo yli vuoden. Saksassa tilanne on kiristynyt  pitkäksi ajaksi. Meilläkin oli Imatra. Joukkomurhat ovat tulleet jäädäkseen. Käytän mieluummin termiä joukkomurja kuin terrorismi, koska myös muita kuin varsinaisia terrorismimotiiveja on ollut. Kaikki tietävät, että on vain ajan kysymys, koska tapahtuu seuraava joukkomurha. Kukaan ei tiedä missä. Tämä kaikki kasvattaa ihmisten pelkotiloja. Ne eivät poistu sillä, että sanotaan, että älkää pelätkö. Pelko on luonnollinen tunne tämänkaltaisissa tilanteissa. Ihmisten pelkoa pitää pyrkiä poistamaan. Se voi tapahtua vain konkreettisilla toimilla. Nyt ei riitä, että, kuten joku Saksassa totesi, tämä on avoimen yhteiskunnan hintana hyväksyttävä. Ei näin voi olla.

Jokaiselle on selvää, että ns. juurisyihin on pureuduttava. Miksi on vihaa ja katkeruuttä, miksi syrjäydytään järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle, miksi nyt on tilaa ääriajattelulle? Asioihin on pystyttävä vaikuttamaan siellä, missä tällaiset ilmiöt syntyvät, olipa kyse Syyriasta, Irakista tai vaikkapa Suomesta. Suomessa on panostettava mm. nuorisotyöttömyyteen ja kotouttamiseen. On kuitenkin niin, että juurisyihin vaikuttaminen vie vuosia, jossakin vuosikymmeniä. On tehtävä myös tekoja tässä ja nyt. Vain tämä voi vaikuttaa pelon hävenemiseen.

Tiedon saantia on lisättävä mutta ei vain tiedustelupalvelujen toimesta. Tiedustelupalvelut ovat epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen, vaikka niihin on maailmalla kaksoistornien tuhoutumisen jälkeen panostettu huimia summia. On tietenkin myös estetty monia joukkomurhia. Tämä ei kuitenkaan riitä. Tiedustelutieto on välitettävä sitä tietoa tarvitseville selkeästi nykyistä enemmän. Kun jotain tapahtuu meillä Suomessa paikallispoliisi kantaa silloin operatiivisen vastuun olipa sitten kyse minkälaisista joukkomurhista tahansa, terrorismi mukaanlukien. Paikallispoliisin varautumiseen on panostettava selkeästi lisää. Tällöin voitaisiin panostaa lisää poliisin näkyvyyteen ja lähipoliisitoimintaa, joka on hiipunut koko ajan. Samoin voitaisiin varautua uhkakuviin paremmin.

Kyse ei tietenkään ole vain poliisin määräkysymys vaan kokonaisresurssikysymys-siis myös muusta henkilöstöstöä ja välineistöstä. Kyse on myös yhteistoiminnasta. Poliisien määrä yritetään pysäyttää 7.000:een vaikka siihenkään ei vielä rahapäätöstä ole olemassakaan 2018 alkaen. Tällä määrällä ei em. näkyvyyttä paranneta.

Tällä haluan vain sanoa, että pelkät puheet eivät enää riitä, on tehtävä tekoja. Jokaisen on ymmärrettävä, että terrorismiakaan ei estä vain Suojelupoliisi, siihen tarvitaan paljon muita toimijoita. Parin sadan henkilön joukko, vaikka tekeekin hyvää työtä, ei myöskään tietenkään pysty seuraamaan kaikkia riskihenkilöitä-siihenkin tarvitaan paikallispoliisia, joka on koko ajan kentällä. Jos tähän lisättäisiin oikein järjestetty vapaaehtoistoiminta ja ykstyisen turvasektorin tietojen lisääntyvä yhteistyö, päästäisiin eteenpäin. Tällöin toimittaisiin myös siten, että kansalaiset sen huomaisivat, jolloin turvallisuuden tunne paranisi.

Ensi keväänä on sekä kehyspäätöksen että hallitus puolivuotistarkastelun aika. Tällöin päätöksiä on tehtävä. Valitettavasti vasta kunnallisvaalien jälkeen. Toivottavasti tästä huolimatta kunnalisvaalikeskustelussakin on vahvasti mukana soten ja talouden rinnalla myös sisäinen turvallisuus, jonka tekijöitä vahvasti ovat myös kunnat ja tulevat maakunnalliset toimijat. Meillä Suomessa, toisin kuin monessa mussa maassa, monet asiat ovat vielä omissa käsissä, vaikka suurimmat ongelmat ovatkin kansainvälisiä ja kansainvälisen yhteistyön lisäämisen tarve on  ilmeinen kaikkiin suuntiin.  

Rauhallista Joulujuhlaa ja Toivorikasta Uutta Vuotta kaikille 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
0 http://mikkopaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228400-rauhaa-paalle-maan#comments Kotimaa Undefined Sat, 24 Dec 2016 07:39:04 +0000 Mikko Paatero http://mikkopaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228400-rauhaa-paalle-maan
Rauhaa päälle maan http://mikkopaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228399-rauhaa-paalle-maan <p>&nbsp;</p><p>Suomen Turku julistaa kohta&nbsp;joulurauhan meille kaikille. Voin kuvitella että se tapahtuu Berliinin tapahtumien takia tiukempien turvajärjestelyjen puitteissa kuin koskaan ennen.</p><p>Maailma on muuttunut myös Euroopassa viimevuosien aikana. Ranskassa on ollut poikkeuslait voimassa jo yli vuoden. Saksassa tilanne on kiristynyt &nbsp;pitkäksi ajaksi. Meilläkin oli Imatra. Joukkomurhat ovat tulleet jäädäkseen. Käytän mieluummin termiä joukkomurja kuin terrorismi, koska myös muita kuin varsinaisia terrorismimotiiveja on ollut. Kaikki tietävät, että on vain ajan kysymys, koska tapahtuu seuraava joukkomurha. Kukaan ei tiedä missä. Tämä kaikki kasvattaa ihmisten pelkotiloja. Ne eivät poistu sillä, että sanotaan, että älkää pelätkö. Pelko on luonnollinen tunne tämänkaltaisissa tilanteissa. Ihmisten pelkoa pitää pyrkiä poistamaan. Se voi tapahtua vain konkreettisilla toimilla. Nyt ei riitä, että, kuten joku Saksassa totesi, tämä on&nbsp;avoimen yhteiskunnan hintana&nbsp;hyväksyttävä. Ei näin voi olla.</p><p>Jokaiselle on selvää, että ns. juurisyihin on pureuduttava. Miksi on vihaa ja katkeruuttä, miksi syrjäydytään järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle, miksi nyt on tilaa ääriajattelulle? Asioihin on pystyttävä vaikuttamaan siellä, missä tällaiset ilmiöt syntyvät, olipa kyse Syyriasta, Irakista tai vaikkapa Suomesta. Suomessa on panostettava mm. nuorisotyöttömyyteen ja kotouttamiseen. On kuitenkin niin, että&nbsp;juurisyihin vaikuttaminen vie vuosia, jossakin vuosikymmeniä. On tehtävä myös tekoja tässä ja nyt. Vain tämä voi vaikuttaa pelon hävenemiseen.</p><p>Tiedon saantia on lisättävä mutta ei vain tiedustelupalvelujen toimesta. Tiedustelupalvelut ovat epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen, vaikka niihin on maailmalla kaksoistornien tuhoutumisen jälkeen panostettu huimia summia. On tietenkin myös estetty monia joukkomurhia. Tämä ei kuitenkaan riitä. Tiedustelutieto on välitettävä sitä tietoa tarvitseville selkeästi nykyistä enemmän. Kun jotain tapahtuu meillä Suomessa paikallispoliisi kantaa silloin operatiivisen vastuun olipa sitten kyse minkälaisista joukkomurhista tahansa, terrorismi mukaanlukien. Paikallispoliisin varautumiseen on panostettava&nbsp;selkeästi lisää. Tällöin voitaisiin panostaa lisää poliisin näkyvyyteen ja lähipoliisitoimintaa, joka on hiipunut koko ajan.&nbsp;Samoin voitaisiin varautua uhkakuviin paremmin.</p><p>Kyse ei tietenkään&nbsp;ole vain poliisin määräkysymys vaan kokonaisresurssikysymys-siis myös muusta henkilöstöstöä ja välineistöstä. Kyse on myös yhteistoiminnasta.&nbsp;Poliisien määrä yritetään pysäyttää 7.000:een vaikka siihenkään ei vielä rahapäätöstä ole olemassakaan 2018 alkaen. Tällä määrällä ei em. näkyvyyttä paranneta.</p><p>Tällä haluan vain sanoa, että pelkät puheet eivät enää riitä, on tehtävä tekoja.&nbsp;Jokaisen on ymmärrettävä, että terrorismiakaan ei estä vain Suojelupoliisi, siihen tarvitaan paljon muita toimijoita. Parin sadan henkilön joukko, vaikka tekeekin hyvää työtä,&nbsp;ei myöskään tietenkään pysty seuraamaan kaikkia riskihenkilöitä-siihenkin tarvitaan paikallispoliisia, joka on koko ajan kentällä. Jos tähän lisättäisiin oikein järjestetty vapaaehtoistoiminta ja&nbsp;ykstyisen turvasektorin tietojen lisääntyvä yhteistyö, päästäisiin eteenpäin. Tällöin toimittaisiin myös siten, että kansalaiset sen huomaisivat, jolloin turvallisuuden tunne paranisi.</p><p>Ensi keväänä on sekä kehyspäätöksen että hallitus puolivuotistarkastelun aika. Tällöin päätöksiä on tehtävä. Valitettavasti vasta kunnallisvaalien jälkeen.&nbsp;Toivottavasti tästä huolimatta kunnalisvaalikeskustelussakin on vahvasti mukana soten ja talouden rinnalla myös sisäinen turvallisuus, jonka tekijöitä vahvasti ovat&nbsp;myös kunnat ja tulevat maakunnalliset toimijat.&nbsp;Meillä Suomessa, toisin kuin monessa mussa maassa, monet asiat ovat&nbsp;vielä omissa käsissä, vaikka suurimmat ongelmat ovatkin kansainvälisiä ja kansainvälisen yhteistyön lisäämisen tarve on&nbsp; ilmeinen kaikkiin suuntiin.&nbsp;&nbsp;</p><p>Rauhallista Joulujuhlaa ja Toivorikasta Uutta Vuotta kaikille&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Suomen Turku julistaa kohta joulurauhan meille kaikille. Voin kuvitella että se tapahtuu Berliinin tapahtumien takia tiukempien turvajärjestelyjen puitteissa kuin koskaan ennen.

Maailma on muuttunut myös Euroopassa viimevuosien aikana. Ranskassa on ollut poikkeuslait voimassa jo yli vuoden. Saksassa tilanne on kiristynyt  pitkäksi ajaksi. Meilläkin oli Imatra. Joukkomurhat ovat tulleet jäädäkseen. Käytän mieluummin termiä joukkomurja kuin terrorismi, koska myös muita kuin varsinaisia terrorismimotiiveja on ollut. Kaikki tietävät, että on vain ajan kysymys, koska tapahtuu seuraava joukkomurha. Kukaan ei tiedä missä. Tämä kaikki kasvattaa ihmisten pelkotiloja. Ne eivät poistu sillä, että sanotaan, että älkää pelätkö. Pelko on luonnollinen tunne tämänkaltaisissa tilanteissa. Ihmisten pelkoa pitää pyrkiä poistamaan. Se voi tapahtua vain konkreettisilla toimilla. Nyt ei riitä, että, kuten joku Saksassa totesi, tämä on avoimen yhteiskunnan hintana hyväksyttävä. Ei näin voi olla.

Jokaiselle on selvää, että ns. juurisyihin on pureuduttava. Miksi on vihaa ja katkeruuttä, miksi syrjäydytään järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle, miksi nyt on tilaa ääriajattelulle? Asioihin on pystyttävä vaikuttamaan siellä, missä tällaiset ilmiöt syntyvät, olipa kyse Syyriasta, Irakista tai vaikkapa Suomesta. Suomessa on panostettava mm. nuorisotyöttömyyteen ja kotouttamiseen. On kuitenkin niin, että juurisyihin vaikuttaminen vie vuosia, jossakin vuosikymmeniä. On tehtävä myös tekoja tässä ja nyt. Vain tämä voi vaikuttaa pelon hävenemiseen.

Tiedon saantia on lisättävä mutta ei vain tiedustelupalvelujen toimesta. Tiedustelupalvelut ovat epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen, vaikka niihin on maailmalla kaksoistornien tuhoutumisen jälkeen panostettu huimia summia. On tietenkin myös estetty monia joukkomurhia. Tämä ei kuitenkaan riitä. Tiedustelutieto on välitettävä sitä tietoa tarvitseville selkeästi nykyistä enemmän. Kun jotain tapahtuu meillä Suomessa paikallispoliisi kantaa silloin operatiivisen vastuun olipa sitten kyse minkälaisista joukkomurhista tahansa, terrorismi mukaanlukien. Paikallispoliisin varautumiseen on panostettava selkeästi lisää. Tällöin voitaisiin panostaa lisää poliisin näkyvyyteen ja lähipoliisitoimintaa, joka on hiipunut koko ajan. Samoin voitaisiin varautua uhkakuviin paremmin.

Kyse ei tietenkään ole vain poliisin määräkysymys vaan kokonaisresurssikysymys-siis myös muusta henkilöstöstöä ja välineistöstä. Kyse on myös yhteistoiminnasta. Poliisien määrä yritetään pysäyttää 7.000:een vaikka siihenkään ei vielä rahapäätöstä ole olemassakaan 2018 alkaen. Tällä määrällä ei em. näkyvyyttä paranneta.

Tällä haluan vain sanoa, että pelkät puheet eivät enää riitä, on tehtävä tekoja. Jokaisen on ymmärrettävä, että terrorismiakaan ei estä vain Suojelupoliisi, siihen tarvitaan paljon muita toimijoita. Parin sadan henkilön joukko, vaikka tekeekin hyvää työtä, ei myöskään tietenkään pysty seuraamaan kaikkia riskihenkilöitä-siihenkin tarvitaan paikallispoliisia, joka on koko ajan kentällä. Jos tähän lisättäisiin oikein järjestetty vapaaehtoistoiminta ja ykstyisen turvasektorin tietojen lisääntyvä yhteistyö, päästäisiin eteenpäin. Tällöin toimittaisiin myös siten, että kansalaiset sen huomaisivat, jolloin turvallisuuden tunne paranisi.

Ensi keväänä on sekä kehyspäätöksen että hallitus puolivuotistarkastelun aika. Tällöin päätöksiä on tehtävä. Valitettavasti vasta kunnallisvaalien jälkeen. Toivottavasti tästä huolimatta kunnalisvaalikeskustelussakin on vahvasti mukana soten ja talouden rinnalla myös sisäinen turvallisuus, jonka tekijöitä vahvasti ovat myös kunnat ja tulevat maakunnalliset toimijat. Meillä Suomessa, toisin kuin monessa mussa maassa, monet asiat ovat vielä omissa käsissä, vaikka suurimmat ongelmat ovatkin kansainvälisiä ja kansainvälisen yhteistyön lisäämisen tarve on  ilmeinen kaikkiin suuntiin.  

Rauhallista Joulujuhlaa ja Toivorikasta Uutta Vuotta kaikille 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
0 http://mikkopaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228399-rauhaa-paalle-maan#comments Undefined Sat, 24 Dec 2016 07:38:56 +0000 Mikko Paatero http://mikkopaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228399-rauhaa-paalle-maan
Poliisi ei saa lisärahaa vuodelle 2017 http://mikkopaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227186-poliisi-ei-saa-lisarahaa-vuodelle-2017 <p>Hallitus täydensi jokin aika sitten ensi vuoden bujjettiesitystään. Minua häiritsee siitä tiedottaminen. &quot;hallitus lisää poliisien määrärahoja&quot;, &quot;poliisi sai lisärahaa&quot;, &quot;200 määräaikaista poliisia saa jatkaa&quot;</p><p>Hallitus siis täydensi omaa esitystään, jossa poliisilla oli huomattavat leikkaukset vuodelle 2017. Lisäys poliisille oli 8,5 miljoonaa euroa KRP:n, paikallispoliisi ja nettipoliisin (jollaista organisaatiota poliisilla muuten ei ole olemassakaan) suorituskyvyn varmistamiseksi, väkivaltaisten ääriliikkeiden laittoman toiminnan torjumiseksi sekä torjuntaa tarvittaviin varustehankintoihin.</p><p>Sinänsä hyvä asia mutta se ei ole lisärahaa vuoden 2016 budjettiin, vaan vähentää siihen tehtäviä leikkauksia. Poliisin budjetti vuodelle 2016 oli n. 729,5 miljoonaa euroa ja vuodelle 2017 esitys n. 697,5 miljoonaa euroa. Vähennyksen selvennyksenä on todettava, että 9 miljoonaa on turvapaikkatutkinnan menoja, 17,5 miljoonaa kilpailukykysopimuksen johdosta ja 8 miljoonaa tasolaskuna. Voidaan yksinkertaistettuna todeta, että budjettileikkaus tulee olemaan reaalisesti&nbsp;vuonna 2017 n. 10-15 miljoonaa euroa verrattuna vuoteen 2016. Se vastaa n. 200 poliisin palkkausmenoja. Kun puhutaan määräaikaisten jatkamisesta, niin tämä vähennys jää kuitenkin jäljelle. Seuraavina vuosina ne kasvavat huomattavasti, jos kehysbudjettia ei korjata.</p><p>Mielenkiintoista on, että eduskunnan hallintovaliokunta antamassaan lausunnossa poliisin määrärahoista vuodelle 2017 esitti lisäystä 26,7 miljoona euroa hyvin eriteltyinä perusteluina. Päätös oli yksimielinen, siis kaikkien eduskuntapuolueiden hyväksymä.</p><p>Mitä tässä yritän selittää on se, miksi vietinnässä annetaan ymmärtää poliisin saavan ihan oikeasti lisärahaa. Näin tavallinen ihminen varmaankin asian ymmärtää. Miksei sanota, että tällä budjettiesityksen lisäyksellä vähennetään leikkauksia. Tämä olisi reilua kansalaisia kohtaan.</p><p>Muuten Suojelupoliisi, joka siis ei enää ole 1.1.2016 alkaen poliisin opetratiivisen organisaation osa, saa reaalisesti lisää rahaa n. 3,5 miljoonaa, mikä on n. 14 prosenttia lisää. Hyvä näin mutta kyllä perusongelmat sisäisen turvalliuuden suhteen ovat ihmisten kannalta peruspoliisitoiminnassa, sen toimintamahdollisuudessa ja sen mahdollisuudessa varautua tulevaisuuteen. Tätä heikennetään ensi vuoden lopullisessa budjettiesityksessä.</p><p>Miksi näin menetellään? Mitään järkevää selitystä en ole löytänyt. Muutama asia tulee mieleen. Poliisilta vähennetään, kun muiltakin se tehdään (poislukien Suojelupoliisi). Poliisin tulokset eivät vielä ole huonontuneet tarpeeksi sekä että kokonaistilannekuvaa toimintaympäristön muutoksista ei poliisikoilla ole olemassa ja sitä kautta kiinnostusta asiaan ei ole.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallitus täydensi jokin aika sitten ensi vuoden bujjettiesitystään. Minua häiritsee siitä tiedottaminen. "hallitus lisää poliisien määrärahoja", "poliisi sai lisärahaa", "200 määräaikaista poliisia saa jatkaa"

Hallitus siis täydensi omaa esitystään, jossa poliisilla oli huomattavat leikkaukset vuodelle 2017. Lisäys poliisille oli 8,5 miljoonaa euroa KRP:n, paikallispoliisi ja nettipoliisin (jollaista organisaatiota poliisilla muuten ei ole olemassakaan) suorituskyvyn varmistamiseksi, väkivaltaisten ääriliikkeiden laittoman toiminnan torjumiseksi sekä torjuntaa tarvittaviin varustehankintoihin.

Sinänsä hyvä asia mutta se ei ole lisärahaa vuoden 2016 budjettiin, vaan vähentää siihen tehtäviä leikkauksia. Poliisin budjetti vuodelle 2016 oli n. 729,5 miljoonaa euroa ja vuodelle 2017 esitys n. 697,5 miljoonaa euroa. Vähennyksen selvennyksenä on todettava, että 9 miljoonaa on turvapaikkatutkinnan menoja, 17,5 miljoonaa kilpailukykysopimuksen johdosta ja 8 miljoonaa tasolaskuna. Voidaan yksinkertaistettuna todeta, että budjettileikkaus tulee olemaan reaalisesti vuonna 2017 n. 10-15 miljoonaa euroa verrattuna vuoteen 2016. Se vastaa n. 200 poliisin palkkausmenoja. Kun puhutaan määräaikaisten jatkamisesta, niin tämä vähennys jää kuitenkin jäljelle. Seuraavina vuosina ne kasvavat huomattavasti, jos kehysbudjettia ei korjata.

Mielenkiintoista on, että eduskunnan hallintovaliokunta antamassaan lausunnossa poliisin määrärahoista vuodelle 2017 esitti lisäystä 26,7 miljoona euroa hyvin eriteltyinä perusteluina. Päätös oli yksimielinen, siis kaikkien eduskuntapuolueiden hyväksymä.

Mitä tässä yritän selittää on se, miksi vietinnässä annetaan ymmärtää poliisin saavan ihan oikeasti lisärahaa. Näin tavallinen ihminen varmaankin asian ymmärtää. Miksei sanota, että tällä budjettiesityksen lisäyksellä vähennetään leikkauksia. Tämä olisi reilua kansalaisia kohtaan.

Muuten Suojelupoliisi, joka siis ei enää ole 1.1.2016 alkaen poliisin opetratiivisen organisaation osa, saa reaalisesti lisää rahaa n. 3,5 miljoonaa, mikä on n. 14 prosenttia lisää. Hyvä näin mutta kyllä perusongelmat sisäisen turvalliuuden suhteen ovat ihmisten kannalta peruspoliisitoiminnassa, sen toimintamahdollisuudessa ja sen mahdollisuudessa varautua tulevaisuuteen. Tätä heikennetään ensi vuoden lopullisessa budjettiesityksessä.

Miksi näin menetellään? Mitään järkevää selitystä en ole löytänyt. Muutama asia tulee mieleen. Poliisilta vähennetään, kun muiltakin se tehdään (poislukien Suojelupoliisi). Poliisin tulokset eivät vielä ole huonontuneet tarpeeksi sekä että kokonaistilannekuvaa toimintaympäristön muutoksista ei poliisikoilla ole olemassa ja sitä kautta kiinnostusta asiaan ei ole.

]]>
2 http://mikkopaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227186-poliisi-ei-saa-lisarahaa-vuodelle-2017#comments Undefined Thu, 01 Dec 2016 14:51:14 +0000 Mikko Paatero http://mikkopaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227186-poliisi-ei-saa-lisarahaa-vuodelle-2017
Opetushallitus pakoilee vastuutaan http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224836-opetushallitus-pakoilee-vastuutaan <p><br />Opetushallitus julkaisi vuonna 2015 opettajille suunnatun Tasa-arvotyö on taitolaji &ndash;oppaan ohjaamaan koulujen tasa-arvotyötä ja tasa-arvosuunnitelmien laatimista.&rdquo; Tasa-arvolain mukaan sukupuolten tasa-arvoa tulee edistää kaikessa opetuksessa ja koulutuksessa. &rdquo; <a href="http://www.oph.fi/julkaisut/2015/tasa_arvotyo_on_taitolaji">http://www.oph.fi/julkaisut/2015/tasa_arvotyo_on_taitolaji </a><br /><br />Tasa-arvo naisten ja miesten välillä on varauksetta hyvä ja kannatettava asia. Nyt kuitenkin &rdquo;tasa-arvon&rdquo; nimissä Opetushallitus ohjaa opettajia opettamaan sukupuolesta radikaalisti eri lailla kuin aiemmin, lanseeraamalla täysin abstraktin ja uuden sukupuolikäsitteen. Tasa-arvotyö on taitolaji -opas sanoo sukupuolesta mm. näin: <strong>&rdquo;Tasa-arvokäsite kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi.&rdquo;</strong> s.67<br /><br />&rdquo;Sukupuoli voi tarkoittaa virallisen, henkilötunnuksesta ilmenevän sukupuolen lisäksi esimerkiksi sukupuolirooleja, naiseuden ja mieheyden sosiaalisia merkityksiä, yksilön sukupuoli-identiteettiä tai fyysisiä ominaisuuksia.&rdquo; s.66 &rdquo;Ajatteluamme ja toimintaamme ohjaavat usein perinteiset käsitykset sukupuolesta.Oletamme jokaisen ihmisen olevan yksiselitteisesti joko tyttö tai poika, nainen tai mies. Oletamme myös, että ihmisen sukupuoli on muuttumaton ja syntyessä määritetty.&rdquo;s.12 Opetushallituksella (OPH) ei ole valtuuksia muuttaa sukupuolikäsitystä ideologiseksi.Tasa-arvosuunnitelmien tekeminen tai noudattaminen kouluissa ei edellytä sukupuolikäsitteen uudelleen määrittelyä. Se on on täysin tarpeetonta, perusteetonta ja vastuutonta!<br /><br />Kouluissa tulee toki olla tilaa kaikenlaisille tytöille ja pojille. Oppaassa ei tyydytä tähän, vaan annetaan jopa ymmärtää,että tytöt voivat olla poikia ja pojat tyttöjä, jos he itse näin kokevat. Sivulla 13 otsikon &rdquo;<strong>Jokaisella on oikeus määritellä sukupuolensa</strong>&rdquo; alla opastetaan näin: &ldquo;Jokaisella tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies hän on, vai kokeeko hän olevansa muunsukupuolinen eli jotain naiseuden ja mieheyden ulkopuolella tai sukupuolten välissä.&rdquo;<br /><br />Aito avioliitto ry kiinnitti huomiota kyseisen oppaan virheelliseen terminologiaan ja pyysi kirjelmässään Opetushallitukselle korjaamaan oppaan epäkohdat.<strong> OPH ei kuitenkaan nähnyt ongelmalliseksi sukupuolikäsitteen kuvaamista vastoin biologiaa, vakiintunutta suomen kieltä, kansalaisten yleistä ymmärrystä ja lainsäädäntöä.</strong><br /><br />Aito avioliitto ry pyysi Opetushallitusta myös vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:</p><p>1. Miten Opetushallitus määrittelee oppaassa &rdquo;Tasa-arvotyö on taitolaji&rdquo; käytetyn sukupuoli-käsitteen? *)<br /><br />2. Mihin tosiasiaan perustuen Opetushallituksen mielestä a) ihmisen sukupuolia on enemmän kuin kaksi; b) sukupuoli-käsite voi tarkoittaa kaikkia seuraavia: virallisen, henkilötunnuksesta ilmenevän sukupuolen lisäksi esimerkiksi sukupuolirooleja, naiseuden ja mieheyden sosiaalisia merkityksiä, yksilön sukupuoli-identiteettiä tai fyysisiä ominaisuuksia; c) ihmisen sukupuoli määrittyy biologian lisäksi sosialisaatiossa ja oppimisessa; d) jokaisella on oikeus määritellä sukupuolensa; e) oppilaan sukupuoli voi olla jokin muu kuin tyttö tai poika?</p><p>3. Millä tyttö -ja poika -sanaan rinnastettavalla sanalla kutsutaan sellaista lasta, joka ei ole sukupuoleltaan tyttö eikä poika?</p><p>4.Mitä sukupuolta sellaiset oppilaat edustavat, jotka eivät ole tyttöjä eivätkä poikia?<br /><br />5.Miten Opetushallitus määrittelee käsitteet tyttö ja poika?<br /><br />6. Minkälainen on lisääntymiseen liittyvien ominaisuuksien suhteen sellainen henkilö, joka ei edusta miessukupuolta eikä naissukupuolta, vaan kuuluu sukupuoleltaan luokkaan &rdquo;muu&rdquo;?<br /><br /><strong>Opetushallitus ei vastaa näihin edellä mainittuhin kysymyksiin</strong>, vaan vastauksessaan se puhuu asian vierestä ja tyytyy toteamaan, että kysymyksiä on esitetty! &rdquo;Aito avioliitto ry on kirjelmässään 10.4.2016 esittänyt näkemyksiään ja sekä useita kysymyksiä Opetushallitukselle koskien Tasa-arvotyön on taitolaji &ndash;opasta.&rdquo; Miten on mahdollista, että OPH ei kykene vastaamaan sille esitettyihin yksinkertaisiin kysymyksiin koskien Tasa-arvotyö on taitolaji- opasta? OPH on kyllä tarpeeksi rohkea julkaistakseen häpeällisen harhaanjohtavan oppaan opettajille, mutta samanaikaisesti se pakoilee vastuutaan ohittamalla kysymykset oppaan sisällöstä.<br /><br />OPH jaarittelee sukupuolen moninaisuudesta ja todistelee sitä, kuinka se oli velvollinen tekemään oppaan tasa-arvosta. Kukaan ei ole kritisoinut Opetushallitusta oppaan tekemisestä, vaan sen sisältämistä perustelemattomista väitteistä ja suoranaisista virheistä. Opetushallitus on syytä laittaa iltakouluun ja kokeeseen voisi laittaa rastitehtävän, jollaisen Aito avioliitto-aktiivi jo aiemmin lähetti Opetusministeriölle, vaan jäi hänkin ikävästi vastausta vaille. Sukupuolen moninaisuus- termin toistelu ei vastaa kysymykseen, kuinka monta sukupuolta ihmisellä on, kun niitä on Tasa-arvotyö on taitolaji -oppaan mukaan enemmän kuin kaksi.<br /><br />Mikä on siis OPH:n virallinen kanta: montako sukupuolta ihmisellä on ja millä perusteella?<br />__ kaksi<br />__ kolme<br />__ enemmän kuin kolme<br />__ Opetushallitus ei tiedä<br /><br />Vastaamatta jättäminen on varma hylky kokeesta ja antaa myös aihetta kertauskurssille, jos ei sentään aihetta mennä nurkkaan häpeämään.<br /><br />Opetushallituksen vastaukset kokonaisuudessaan on luettavissa täältä:<br /><a href="http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/opetushallitus-pakoilee-vastuutaan/">http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/opetushallitus-pakoilee-vastuutaan/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Opetushallitus julkaisi vuonna 2015 opettajille suunnatun Tasa-arvotyö on taitolaji –oppaan ohjaamaan koulujen tasa-arvotyötä ja tasa-arvosuunnitelmien laatimista.” Tasa-arvolain mukaan sukupuolten tasa-arvoa tulee edistää kaikessa opetuksessa ja koulutuksessa. ” http://www.oph.fi/julkaisut/2015/tasa_arvotyo_on_taitolaji

Tasa-arvo naisten ja miesten välillä on varauksetta hyvä ja kannatettava asia. Nyt kuitenkin ”tasa-arvon” nimissä Opetushallitus ohjaa opettajia opettamaan sukupuolesta radikaalisti eri lailla kuin aiemmin, lanseeraamalla täysin abstraktin ja uuden sukupuolikäsitteen. Tasa-arvotyö on taitolaji -opas sanoo sukupuolesta mm. näin: ”Tasa-arvokäsite kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi.” s.67

”Sukupuoli voi tarkoittaa virallisen, henkilötunnuksesta ilmenevän sukupuolen lisäksi esimerkiksi sukupuolirooleja, naiseuden ja mieheyden sosiaalisia merkityksiä, yksilön sukupuoli-identiteettiä tai fyysisiä ominaisuuksia.” s.66 ”Ajatteluamme ja toimintaamme ohjaavat usein perinteiset käsitykset sukupuolesta.Oletamme jokaisen ihmisen olevan yksiselitteisesti joko tyttö tai poika, nainen tai mies. Oletamme myös, että ihmisen sukupuoli on muuttumaton ja syntyessä määritetty.”s.12 Opetushallituksella (OPH) ei ole valtuuksia muuttaa sukupuolikäsitystä ideologiseksi.Tasa-arvosuunnitelmien tekeminen tai noudattaminen kouluissa ei edellytä sukupuolikäsitteen uudelleen määrittelyä. Se on on täysin tarpeetonta, perusteetonta ja vastuutonta!

Kouluissa tulee toki olla tilaa kaikenlaisille tytöille ja pojille. Oppaassa ei tyydytä tähän, vaan annetaan jopa ymmärtää,että tytöt voivat olla poikia ja pojat tyttöjä, jos he itse näin kokevat. Sivulla 13 otsikon ”Jokaisella on oikeus määritellä sukupuolensa” alla opastetaan näin: “Jokaisella tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies hän on, vai kokeeko hän olevansa muunsukupuolinen eli jotain naiseuden ja mieheyden ulkopuolella tai sukupuolten välissä.”

Aito avioliitto ry kiinnitti huomiota kyseisen oppaan virheelliseen terminologiaan ja pyysi kirjelmässään Opetushallitukselle korjaamaan oppaan epäkohdat. OPH ei kuitenkaan nähnyt ongelmalliseksi sukupuolikäsitteen kuvaamista vastoin biologiaa, vakiintunutta suomen kieltä, kansalaisten yleistä ymmärrystä ja lainsäädäntöä.

Aito avioliitto ry pyysi Opetushallitusta myös vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

1. Miten Opetushallitus määrittelee oppaassa ”Tasa-arvotyö on taitolaji” käytetyn sukupuoli-käsitteen? *)

2. Mihin tosiasiaan perustuen Opetushallituksen mielestä a) ihmisen sukupuolia on enemmän kuin kaksi; b) sukupuoli-käsite voi tarkoittaa kaikkia seuraavia: virallisen, henkilötunnuksesta ilmenevän sukupuolen lisäksi esimerkiksi sukupuolirooleja, naiseuden ja mieheyden sosiaalisia merkityksiä, yksilön sukupuoli-identiteettiä tai fyysisiä ominaisuuksia; c) ihmisen sukupuoli määrittyy biologian lisäksi sosialisaatiossa ja oppimisessa; d) jokaisella on oikeus määritellä sukupuolensa; e) oppilaan sukupuoli voi olla jokin muu kuin tyttö tai poika?

3. Millä tyttö -ja poika -sanaan rinnastettavalla sanalla kutsutaan sellaista lasta, joka ei ole sukupuoleltaan tyttö eikä poika?

4.Mitä sukupuolta sellaiset oppilaat edustavat, jotka eivät ole tyttöjä eivätkä poikia?

5.Miten Opetushallitus määrittelee käsitteet tyttö ja poika?

6. Minkälainen on lisääntymiseen liittyvien ominaisuuksien suhteen sellainen henkilö, joka ei edusta miessukupuolta eikä naissukupuolta, vaan kuuluu sukupuoleltaan luokkaan ”muu”?

Opetushallitus ei vastaa näihin edellä mainittuhin kysymyksiin, vaan vastauksessaan se puhuu asian vierestä ja tyytyy toteamaan, että kysymyksiä on esitetty! ”Aito avioliitto ry on kirjelmässään 10.4.2016 esittänyt näkemyksiään ja sekä useita kysymyksiä Opetushallitukselle koskien Tasa-arvotyön on taitolaji –opasta.” Miten on mahdollista, että OPH ei kykene vastaamaan sille esitettyihin yksinkertaisiin kysymyksiin koskien Tasa-arvotyö on taitolaji- opasta? OPH on kyllä tarpeeksi rohkea julkaistakseen häpeällisen harhaanjohtavan oppaan opettajille, mutta samanaikaisesti se pakoilee vastuutaan ohittamalla kysymykset oppaan sisällöstä.

OPH jaarittelee sukupuolen moninaisuudesta ja todistelee sitä, kuinka se oli velvollinen tekemään oppaan tasa-arvosta. Kukaan ei ole kritisoinut Opetushallitusta oppaan tekemisestä, vaan sen sisältämistä perustelemattomista väitteistä ja suoranaisista virheistä. Opetushallitus on syytä laittaa iltakouluun ja kokeeseen voisi laittaa rastitehtävän, jollaisen Aito avioliitto-aktiivi jo aiemmin lähetti Opetusministeriölle, vaan jäi hänkin ikävästi vastausta vaille. Sukupuolen moninaisuus- termin toistelu ei vastaa kysymykseen, kuinka monta sukupuolta ihmisellä on, kun niitä on Tasa-arvotyö on taitolaji -oppaan mukaan enemmän kuin kaksi.

Mikä on siis OPH:n virallinen kanta: montako sukupuolta ihmisellä on ja millä perusteella?
__ kaksi
__ kolme
__ enemmän kuin kolme
__ Opetushallitus ei tiedä

Vastaamatta jättäminen on varma hylky kokeesta ja antaa myös aihetta kertauskurssille, jos ei sentään aihetta mennä nurkkaan häpeämään.

Opetushallituksen vastaukset kokonaisuudessaan on luettavissa täältä:
http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/opetushallitus-pakoilee-vastuutaan/

]]>
62 http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224836-opetushallitus-pakoilee-vastuutaan#comments Undefined Sat, 22 Oct 2016 16:18:15 +0000 Susanna Koivula http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224836-opetushallitus-pakoilee-vastuutaan
Hyvän maun raja http://maxstenbck.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219332-hyvan-maun-raja <p>Blogitekstien ja kommenttien kirjoittaminen on vaativaa, siinä missä ammatoimittajan tuottamien artikkelienkin. Sisällön pitää olla kiinnostavaa ja relevanttia, mielellään ajankohtaistakin. Näiden vaatimusten täyttyminen ei kuitenkaan yksin riitä. Vaikka kaikki kolme täyttyisivät voi teksti jäädä huomaamattomaksi, jos vaikka otsikko on mitäänsanomaton. Jos teksti on puisevaa, tai liian vaikeaselkoista jää lukeminen helposti yhteen tai kahteen kappaleeseen. Hajuttomat ja mauttomat kommentit ovat samalla tavalla ongelmallisia, pelkkä mielipiteen esilletuominen ei juurikaan kirvoita keskustelua. Keskustelut ovat kuitenkin tämän alustan suola. Siksipä kirjoittaja, on hän sitten blogistin tai kommentoijan roolissa, hakee tekstiinsä usein jotain särmää. Joskus se on kärjistys, joskus se on epäsovinnaisuus, joskus se on kohteliaisuus, joskus se on ironia, joskus se on sarkasmi, ja joskus se on toisto.</p><p>Tyylitellessä syntyy tilanteita, joissa aivan kaikki eivät osaa tai halua kirjoitettua tarkoitetulla tavalla tulkita. Joudumme kysymään itseltämme missä kulkee hyvän maun raja? Vastuu viestistä on tietysti lähtökohtaisesti lähettäjällä, mutta toisaalta hän voi kohtuudella olettaa lukijoiden olevan aikuisia ihmisiä. Jokainen meistä osaa halutessaan tulkita tekstiä, varsinkin [tahallisesti] väärin. Jälkimmäinen ei kuitenkaan ole syy kirjoittaa mielenkiinnottomasti, koska silloin kadotamme innoittavuuden.</p><p>Ilmaus joka tietyssä yhteydessä on kärjistys, tai ironiaa, on toisessa yhteydessä henkilöön käyvä loukkaus. Kontekstin vaikutus tekstiin on yhtä suuri, kuin tyylilajin. Yksittäisen lauseen tulkitseminen saattaa olla hankalaa. Tämä asettaa haasteita, kun lainataan tekstiä muualta kuin samasta keskusteluketjusta ja silloin linkittäminen onkin arvokas apu lukijalle. Linkit ovat kuitenkin parempia kuin ylipitkät sitaatit. Joskus kovempi, jopa ivallinen kommentti on ansaittu. &nbsp;Hyvin objektiivisen ja asiallisen kohteliaan tekstin kirjoittajaa taas sellaisella ei sovi sivaltaa.</p><p>Mitä jos kompastuukin omassa kielellisessä, tai oikeammin tyylillisessä näppäryydessään? Anteeksipyynnöllä siitä selviää, jos siihen annetaan mahdollisuus. Moderoijan haasteeksi muodostuu arvioida tekstin, alkuperäisessä kontekstissan tarkoitetun, viestin ja ilmoittajan tulkinnan mahdollinen ristiriita. Oliko ensinmainittu kohtuudella ymmärrettävissä? Onneksi tuo harkinnan taakka osuu harvemmin omille hartijoille, kun harvakseltaan julkaisee blogikirjoituksia, ylläpidolla noita riittänee. Puheenvuoro on hyvä alusta, varsinkin koska keskustelut pysyvät omalla nimellä ja kuvalla sekä moderoinnin avulla asiallisina.</p><p>Voimmeko odottaa niin toisiltamme, kuin toimitukselta, sisälukutaidon lisäksi sisällönlukutaitoa?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Blogitekstien ja kommenttien kirjoittaminen on vaativaa, siinä missä ammatoimittajan tuottamien artikkelienkin. Sisällön pitää olla kiinnostavaa ja relevanttia, mielellään ajankohtaistakin. Näiden vaatimusten täyttyminen ei kuitenkaan yksin riitä. Vaikka kaikki kolme täyttyisivät voi teksti jäädä huomaamattomaksi, jos vaikka otsikko on mitäänsanomaton. Jos teksti on puisevaa, tai liian vaikeaselkoista jää lukeminen helposti yhteen tai kahteen kappaleeseen. Hajuttomat ja mauttomat kommentit ovat samalla tavalla ongelmallisia, pelkkä mielipiteen esilletuominen ei juurikaan kirvoita keskustelua. Keskustelut ovat kuitenkin tämän alustan suola. Siksipä kirjoittaja, on hän sitten blogistin tai kommentoijan roolissa, hakee tekstiinsä usein jotain särmää. Joskus se on kärjistys, joskus se on epäsovinnaisuus, joskus se on kohteliaisuus, joskus se on ironia, joskus se on sarkasmi, ja joskus se on toisto.

Tyylitellessä syntyy tilanteita, joissa aivan kaikki eivät osaa tai halua kirjoitettua tarkoitetulla tavalla tulkita. Joudumme kysymään itseltämme missä kulkee hyvän maun raja? Vastuu viestistä on tietysti lähtökohtaisesti lähettäjällä, mutta toisaalta hän voi kohtuudella olettaa lukijoiden olevan aikuisia ihmisiä. Jokainen meistä osaa halutessaan tulkita tekstiä, varsinkin [tahallisesti] väärin. Jälkimmäinen ei kuitenkaan ole syy kirjoittaa mielenkiinnottomasti, koska silloin kadotamme innoittavuuden.

Ilmaus joka tietyssä yhteydessä on kärjistys, tai ironiaa, on toisessa yhteydessä henkilöön käyvä loukkaus. Kontekstin vaikutus tekstiin on yhtä suuri, kuin tyylilajin. Yksittäisen lauseen tulkitseminen saattaa olla hankalaa. Tämä asettaa haasteita, kun lainataan tekstiä muualta kuin samasta keskusteluketjusta ja silloin linkittäminen onkin arvokas apu lukijalle. Linkit ovat kuitenkin parempia kuin ylipitkät sitaatit. Joskus kovempi, jopa ivallinen kommentti on ansaittu.  Hyvin objektiivisen ja asiallisen kohteliaan tekstin kirjoittajaa taas sellaisella ei sovi sivaltaa.

Mitä jos kompastuukin omassa kielellisessä, tai oikeammin tyylillisessä näppäryydessään? Anteeksipyynnöllä siitä selviää, jos siihen annetaan mahdollisuus. Moderoijan haasteeksi muodostuu arvioida tekstin, alkuperäisessä kontekstissan tarkoitetun, viestin ja ilmoittajan tulkinnan mahdollinen ristiriita. Oliko ensinmainittu kohtuudella ymmärrettävissä? Onneksi tuo harkinnan taakka osuu harvemmin omille hartijoille, kun harvakseltaan julkaisee blogikirjoituksia, ylläpidolla noita riittänee. Puheenvuoro on hyvä alusta, varsinkin koska keskustelut pysyvät omalla nimellä ja kuvalla sekä moderoinnin avulla asiallisina.

Voimmeko odottaa niin toisiltamme, kuin toimitukselta, sisälukutaidon lisäksi sisällönlukutaitoa?

]]>
16 http://maxstenbck.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219332-hyvan-maun-raja#comments Undefined Wed, 29 Jun 2016 10:26:38 +0000 Max Stenbäck http://maxstenbck.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219332-hyvan-maun-raja
Miten rikoslainsäädäntöä tulisi uudistaa? http://villemaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200276-miten-rikoslainsaadantoa-tulisi-uudistaa <p>Paljon on keskusteltu rikoslainsäädännön uudistamisesta. Ja tarvetta todella olisi. Onneksi uusi oikeusministeri Jari Lindström aikoo tarttua toimeen. Tässä on joitakin omia ehdotuksiani lakimuutoksille.</p><p>&nbsp;</p><p>Elinkautisen minimi tulisi olla kaksikymmentä vuotta. Nykyinen minimirangaistus on jopa pohjoismaisella mittapuulla aika lyhyt.</p><p>&nbsp;</p><p>Jotkut toisten henkiä riistävät ihmiset vain ovat sellaisia tapauksia, etteivät yksinkertaisesti kuulu vapauteen. Seuraavissa tapauksissa tulisi määrätä elinkautinen ilman mahdollisuutta vapauteen:</p><p>&nbsp;</p><ul><li><p>Murha suoritetaan poikkeuksellisen raa&#39;alla ja julmalla tavalla ja siihen usein liittyy pitkäaikaista väkivaltaa.</p></li><li><p>Uhri on tekijään nähden selkeästi heikkomassa asemassa (esimerkiksi lapsi, vanhus, vammainen)</p></li><li><p>Joukkomurha.</p></li><li><p>Sellainen terroristi-isku, jossa kuolee ihmisiä ja se on ollut tekijän/tekijöiden tarkoitus.</p></li><li><p>Jos joku on istunnut taposta vankilassa kaksi kertaa, kolmanella kerralla hänet tulisi tuomita vankilaan pysyvästi. Eiköhän sellainen henkilö ole jo osoittanut, ettei pysty olemaan tappamatta.</p></li></ul><p>&nbsp;</p><p>Raiskauksesta tulisi aina tuomita vankilaan. Myös vankilatuomion minimirajaa tulisi nostaa. Lapsen hyväksikäyttö tulisi aina käsitellä raiskauksena.</p><p>&nbsp;</p><p>Ensikertalais- ja nuoruusalennukset poistettava törkeissä pahoinpitelyissä, raiskauksissa ja tapoissa. Kyllä jo teini tietää, ettei sellaista saa tehdä.</p><p>&nbsp;</p><p>Törkeisiin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset tulisi karkottaa aina lähtömaahansa riippumatta maan olosuhteista, ellei sitten tuomita pysyvään elinkautiseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Paljousalennuksista törkeissä rikostapauksissa on luovuttava. Oikeudenistuinten tulisi myös ottaa huomioon syytetyn aiempi rikostausta tuomiota määrätessä, ja ei suinkaan lieventävästi. Ja törkeiden rikostapausten kohdalla ei voi olla koskaan ensikertalainen, jos on tehnyt saman rikoksen aiemmin.</p><p>&nbsp;</p><p>Sakkojen muuntorangaistus on palautettava. Oli iso virhe, kun lakia muutettiin aikoinaan niin, ettei sakkoja tarvitse maksaa. Tosin tämä tilanne taitaa olla jo muuttumassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Nuuskan kieltolaki on kumottava. Tästä aiheuttuu vain veronmenetyksiä ja kieltolaki on vain lisännyt salakuljetusta ja salakauppaa. Tosin tämä täytynee tehdä EU:n kautta, kun EU on itse sen määrännyt. Eli täytyy saada EU:n muuttamaan lainsäädäntöä tai anottava poikkeuslupaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Tekijänoikeusrikosten sakkomaksuja tulisi kohtuullistaa. On järjetöntä määrätä sellaisia maksuja, joita ei tekijä koskaan pysty maksamaan.</p><p>&nbsp;</p><p>On varmaan vielä paljon muitakin pienempiä juttuja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Paljon on keskusteltu rikoslainsäädännön uudistamisesta. Ja tarvetta todella olisi. Onneksi uusi oikeusministeri Jari Lindström aikoo tarttua toimeen. Tässä on joitakin omia ehdotuksiani lakimuutoksille.

 

Elinkautisen minimi tulisi olla kaksikymmentä vuotta. Nykyinen minimirangaistus on jopa pohjoismaisella mittapuulla aika lyhyt.

 

Jotkut toisten henkiä riistävät ihmiset vain ovat sellaisia tapauksia, etteivät yksinkertaisesti kuulu vapauteen. Seuraavissa tapauksissa tulisi määrätä elinkautinen ilman mahdollisuutta vapauteen:

 

  • Murha suoritetaan poikkeuksellisen raa'alla ja julmalla tavalla ja siihen usein liittyy pitkäaikaista väkivaltaa.

  • Uhri on tekijään nähden selkeästi heikkomassa asemassa (esimerkiksi lapsi, vanhus, vammainen)

  • Joukkomurha.

  • Sellainen terroristi-isku, jossa kuolee ihmisiä ja se on ollut tekijän/tekijöiden tarkoitus.

  • Jos joku on istunnut taposta vankilassa kaksi kertaa, kolmanella kerralla hänet tulisi tuomita vankilaan pysyvästi. Eiköhän sellainen henkilö ole jo osoittanut, ettei pysty olemaan tappamatta.

 

Raiskauksesta tulisi aina tuomita vankilaan. Myös vankilatuomion minimirajaa tulisi nostaa. Lapsen hyväksikäyttö tulisi aina käsitellä raiskauksena.

 

Ensikertalais- ja nuoruusalennukset poistettava törkeissä pahoinpitelyissä, raiskauksissa ja tapoissa. Kyllä jo teini tietää, ettei sellaista saa tehdä.

 

Törkeisiin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset tulisi karkottaa aina lähtömaahansa riippumatta maan olosuhteista, ellei sitten tuomita pysyvään elinkautiseen.

 

Paljousalennuksista törkeissä rikostapauksissa on luovuttava. Oikeudenistuinten tulisi myös ottaa huomioon syytetyn aiempi rikostausta tuomiota määrätessä, ja ei suinkaan lieventävästi. Ja törkeiden rikostapausten kohdalla ei voi olla koskaan ensikertalainen, jos on tehnyt saman rikoksen aiemmin.

 

Sakkojen muuntorangaistus on palautettava. Oli iso virhe, kun lakia muutettiin aikoinaan niin, ettei sakkoja tarvitse maksaa. Tosin tämä tilanne taitaa olla jo muuttumassa.

 

Nuuskan kieltolaki on kumottava. Tästä aiheuttuu vain veronmenetyksiä ja kieltolaki on vain lisännyt salakuljetusta ja salakauppaa. Tosin tämä täytynee tehdä EU:n kautta, kun EU on itse sen määrännyt. Eli täytyy saada EU:n muuttamaan lainsäädäntöä tai anottava poikkeuslupaa.

 

Tekijänoikeusrikosten sakkomaksuja tulisi kohtuullistaa. On järjetöntä määrätä sellaisia maksuja, joita ei tekijä koskaan pysty maksamaan.

 

On varmaan vielä paljon muitakin pienempiä juttuja.

]]>
2 http://villemaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200276-miten-rikoslainsaadantoa-tulisi-uudistaa#comments Undefined Sat, 15 Aug 2015 06:57:15 +0000 Ville Mäki http://villemaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200276-miten-rikoslainsaadantoa-tulisi-uudistaa
METAFYSIIKKAA http://tapiotukiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198786-metafysiikkaa <p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kun alamme ajattelemaan todellisuuden ja epätodellisuuden olemusta maailmassa, tulemme sellaiseen filosofian osaan, jota nimitetään&nbsp;<em>metafysiikaksi</em>. Tässä tarkastelen<em>metafysiikan</em>&nbsp;käsitteitä ensisijaisesti todellisuuden näkökulmasta.<em>&nbsp;</em></strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Todellisuuteen kuuluvia käsitteitä ovat:&nbsp;<em>aika, avaruus, materia ja energia</em>. Todellisuuteen kuuluvat muös kaikki esineet ja ilmiöt ympäristössömme. Me itse kuulumme todellisuuteen, joka käsittää koko aika-avaruuden. Todellisuuskäsitteeseen kuuluvat menneisyys, nykyhetki ja myös tuleva-aika. Tämän perusteella voimme todeta, että &nbsp;<em>on olemassa vain yksi todellisuus.</em></strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Aika on todellisuuden merkillisin, mieltäkiehtovin ja ongelmallisin peruspiirre; menneisyyttä ei ole vielä ja nykyisyys on vain jonkinlainen raja, jossa tulevaisuus muuttuu jatkuvasti menneisyydeksi. Kuitenkin ajattelmme, että kaikki tapahtumat ovat keskittyneet nykyisyyteen. Menneisyydessä ja tulevaisuudessa ei tapahdu mitään. Menneisyys häviää pinempänä jatkuvasti, mutta mellä ei ole olla mitään &nbsp;ajatusta siitä, että &nbsp;tulevaisuus vastaavasti lyhenesi.</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Jos todellisuuden tarkastelu rajoitettaisiin määrättyyn ajankohtaan, kuten yleensä tehdään, niin tulevaisuus kuuluu epätodelliseksi, koska sitä ei vielä ole. Kiistaton tosiasia on kuitenkin tulevaisuus, niin se voidaan liittää&nbsp;<em>metafyysiseen</em>&nbsp;todellisuuskästyks. Voimme ajatella, että menneisyys ja nykyisyys ovat&nbsp;<em>&nbsp;toteutunutta</em>&nbsp;todellisuutta, tulevaisuus<em>toteutumatonta&nbsp;</em>todellisuutta.</strong></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

 

 

 

Kun alamme ajattelemaan todellisuuden ja epätodellisuuden olemusta maailmassa, tulemme sellaiseen filosofian osaan, jota nimitetään metafysiikaksi. Tässä tarkastelenmetafysiikan käsitteitä ensisijaisesti todellisuuden näkökulmasta. 

 

Todellisuuteen kuuluvia käsitteitä ovat: aika, avaruus, materia ja energia. Todellisuuteen kuuluvat muös kaikki esineet ja ilmiöt ympäristössömme. Me itse kuulumme todellisuuteen, joka käsittää koko aika-avaruuden. Todellisuuskäsitteeseen kuuluvat menneisyys, nykyhetki ja myös tuleva-aika. Tämän perusteella voimme todeta, että  on olemassa vain yksi todellisuus.

 

Aika on todellisuuden merkillisin, mieltäkiehtovin ja ongelmallisin peruspiirre; menneisyyttä ei ole vielä ja nykyisyys on vain jonkinlainen raja, jossa tulevaisuus muuttuu jatkuvasti menneisyydeksi. Kuitenkin ajattelmme, että kaikki tapahtumat ovat keskittyneet nykyisyyteen. Menneisyydessä ja tulevaisuudessa ei tapahdu mitään. Menneisyys häviää pinempänä jatkuvasti, mutta mellä ei ole olla mitään  ajatusta siitä, että  tulevaisuus vastaavasti lyhenesi.

 

Jos todellisuuden tarkastelu rajoitettaisiin määrättyyn ajankohtaan, kuten yleensä tehdään, niin tulevaisuus kuuluu epätodelliseksi, koska sitä ei vielä ole. Kiistaton tosiasia on kuitenkin tulevaisuus, niin se voidaan liittää metafyysiseen todellisuuskästyks. Voimme ajatella, että menneisyys ja nykyisyys ovat  toteutunutta todellisuutta, tulevaisuustoteutumatonta todellisuutta.

 

]]>
1 http://tapiotukiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198786-metafysiikkaa#comments Undefined Wed, 22 Jul 2015 23:25:20 +0000 Tapio Tukiainen http://tapiotukiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198786-metafysiikkaa
Kreikka - Akilleen kantapää http://eeropyykkl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196864-kreikka-akilleen-kantapaa <p>Kreikka on jo pitkään ollut Euroopan Unionin &quot;kärkihankkeita&quot; ja koko järjestön uskottavuuden mittari. Silti, lopullista&nbsp; hajoamista povattaessa, EU porskuttaa ja Kreikka on edelleenkin valokiilassa. Muutamia vuosia sitten arvion Euroopan, Kreikan ja EU:n tilaa akateemisin&nbsp; kreikkalaisin silmin. Kysymys kuuluu, onko mitään oleellista tapahtunut?</p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan Unioni - Pitkä marssi suurvallaksi</p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan Unionin tie suurvallaksi, mahdollista vai mahdotonta? Aluksi esittelen pari puheenvuoroa tämän vuoden kesäkuulta, jotka osiltaan hahmottelevat Euroopan Unionin nykytilaa ja pohtivat mahdollisia tulevaisuuden vaihtoehtoja. Sen jälkeen kertaan Euroopan Unionin historiaa, esittelen kehitysvaihtoehtoja ja pohdin Loukas Tsoukaliksen kirjan pohjalta ketkä voittavat tai häviävät mahdollisen kehityksen johdosta. Lopuksi Kysyn - Mitä pitäisi tehdä?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Hajoaako Euroopan Unioni kahtia?</p><p>&nbsp;</p><p>Kesäkuun alussa kokoontui joukko eturivin ekonomisteja ja yhteiskuntatieteilijöitä paneelikeskusteluun tunnetun amerikkalaisen ajatuspaja Brookings Institution:n johdolla. Keskustelun aiheena oli euroalueen talouskriisin merkitys Euroopan unionin maille. Puhujien johdosta esiteltiin kolme mahdollista skenaariota: Euroopan kahtia jakaantuminen, status quo tai integraatioprosessin syventyminen.</p><p>&nbsp;</p><p>Paneelitilaisuuden aluksi kerrattiin viime aikojen tapahtumia ja verrattiin Euroopan ja Yhdysvaltojen reagointia talouskriisiin. Esitettiin, että amerikkalaiset olivat ymmärtäneet tarttua markkinoiden ylireagointiin 2008 nopeasti, määrätietoisesti ja tarpeellisella voimalla. Euroopassa sen sijaan ei vastaavaa määrätietoisuutta panelistien mielestä nähty. Eräinä merkittävimpinä syinä hidasteluun esitettiin Saksan tärkeiden osavaltiovaalien ajankohta ja liittokansleri Merkelin ajanpeluu tähän liittyen, Merkelin heikko johtajuus ylipäätään, Euroopan Unionin yleinen johtajuusvaje, sekä yhteisen ja sitovan finanssipolitiikan puutteen. Euroalueen kasvu- ja vakaussopimusta eivät ole käytännössä noudattaneet edes alueen taloudellisesti merkittävimmät valtiot Saksa tai Ranska. Historiallisia toimiakin toki nähtiin, kun vakautusmekanismi ylipäätään saatiin luotua ja Euroopan keskuspankki muutti toimintatapojaan aktiivisempaan suuntaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Paneelissa esitettiin myös näkemys, että Euroopan Unionin kriisi on pohjimmiltaan velkakriisi, eikä niinkään Euroopan tai euron kriisi. Kyseessä väitettiin olevan enemmänkin pankkikriisi, jossa erityisesti Ranska ja Saksa halusivat suojella omia pankkejaan massiivisella tukipaketilla vaikeuksiin ajautuneelle Kreikalle, sekä 1 miljardin vakautusmekanismin perustamisella EU:lle yleisesti. Ranskalaiset ja saksalaiset pankit olivat eniten luotottaneet Kreikkaa, joka myönsi viime joulukuussa budjettivajeensa paisuneen 12,7%:ksi bruttokansantuotteesta. Kreikka oli luvannut pitää budjettivajeensa alle 3,5%:ssa, eli vaje oli joulukuussa noussut lähes nelinkertaiseksi ollen kesäkuussa 13,6%. Euromaiden on yleisesti määrä pitää budjettivajeensa tiukasti alle kolmessa prosentissa bruttokansantuotteesta. Massiivisen tukipaketin katsottiin panelistien mielestä kuitenkin olevan tekohengitystä, jolla ostettiin aikaa. Jolleivät Kreikka ja muut Etelä-Euroopan maat saa talousasioitaan kuntoon, on vaarana EU-maiden selvä jakaantuminen ns. hyvien ja huonojen maiden joukkoon. Kreikan pelastamiseksi esitettiin, että samalla kun se vie kansallisia reformejaan eteenpäin, sille annettaisiin mahdollisuus järjestellä velkojaan uudelleen, mikä käytännössä tarkoittaisi osan veloista jättämistä maksamatta. Ylipäätään esitettiin, että vuosikausia halvalla lainanneiden pankkien vastuuta pitäisi lisätä. Kreikkalaisen professori Loukas Tsoukaliksen mielestä aika ei vielä ole kypsä tällaisille toimenpiteille. Hänen mielestään markkinoiden tulee ensin rauhoittua, ennen kuin mihinkään uusiin toimenpiteisiin ryhdytään. Lisäksi yleisesti edellytettiin pankkisektorin vakautta ja lopullisten päätösten yksituumaisuutta jäsenmaiden kesken.</p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan jakautumisen lisäksi pohdittiin kriisin mahdollisuutta positiivisiin avauksiin. Arveltiin kriisistä selviytymisen mahdollistavan integraation syvenemisen, kuten aiempienkin kriisien yhteydessä oli tapahtunut. Professori Tsoukalis totesi, että &ldquo;tämä on oikeastaan ainoa mahdollisuus, koska eri mailla on tällä hetkellä niin paljon jo pelissä. Vaikka Kreikan merkitys onkin hyvin pientä verrattuna koko Eurooppaan, ei se kuitenkaan voi erota rahaunionista, koska tämä jättäisi epäilyksen varjon lopulta koko euroalueen ylle&ldquo;. Kreikan tuleva menojen leikkausurakka on suurin verrattuna muuhun Eurooppaan, eivätkä kreikkalaiset ole yleisellä tasolla lainkaan valmiita siihen. Yleislakot ovat yleisiä ja päättäjien päitä vaaditaan vadille. Viha on ymmärrettävää, joskin kreikkalaiset itse kuitenkin ovat valinneet johtajansa. Vaikka Kreikan talousongelmat tiedettiin jo vuosia aiemmin ja kesäkuussa 2009 EU:n komissio laati dokumentin, jossa Kreikan vajeen arvioitiin muuttuvan kaksinumeroisiksi. Ongelmiin ei silti tartuttu. Ongelmien taustalla olivat Kreikan vaalit. Kreikan keskustaoikeistolainen hallitus meni paniikkiin vaalien alla, eikä uskaltanut kertoa totuutta kansalle. Se hävisi kuitenkin vaalit ja valtaan noussut vasemmistohallitus syyttää pääministeri George Papandreoun johdolla edeltäjäänsä, Kostas Karamanlisin ministerikokoonpanoa. Nämä taas muistuttavat Papadreoun Pasok-puolueen olleen aiemmin synnyttämässä sotkua. Kreikassa onkin ollut tapana, että puolueiden puheenjohtajuudet menevät suvuittain, paikat siis ikään kuin periytyvät. Kreikkalaiset saavat siis syyttää itseään, koska ovat jatkuvasti valinneet johtajikseen henkilöitä poliittisen kulttuurin &ldquo;harmaalta vyöhykkeeltä&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>Professori Loukas Tsoukalista Kreikan tilanteesta erikseen haastateltaessa hän kuvaa tilannetta kuplana. &ldquo;Tauti on tarttuvaa laatua ja tartunta lähes varma. On päästetty syntymään kupla. Kun kuplaa puristaa, paine siirtyy uuteen kohtaan. En missään tapauksessa kiellä tai väheksy Kreikan vastuuta tapahtuneesta. Maan toiminta on ollut valitettavaa ja tuomittavaa, mutta sen merkitystä ei pidä liioitella. Kirjanpito on ollut luovaa, mutta Kreikalla ei ole monopolia asiassa.&rdquo; Erikseen kysyttäessä Tsoukalis pohtii mikä mahdollisti velkojen piilottamisen: &ldquo;Tapoja on monta, ja koko piilottelunkin voi kyseenalaistaa. Valtion sairaalat esimerkiksi siirsivät velkojaan seuraaviin vuosiin. Investointipankki Goldman Sachs auttoi kaunistelussa. Mutta jälleen pitää huomata, se on tehnyt samaa muuallakin&rdquo;. Professori Tsoukalis ihmettelee luottoluokituslaitoksia: &ldquo;Mitä uskottavuutta on reittaajissa, jotka hetki sitten antoivat valtion veloille parhaat mahdolliset arvosanat pudottaakseen ne sitten roskalainaluokkaan?&rdquo;. Haastattelijan verratessa Kreikasta mahdollisesti lähtevää konkurssiaaltoa (joka kaataa seuraavaksi Portugalin, Espanjan ja ajan oloon kaikki EU-maat) Euroopan vastineeksi Yhdysvaltain subprime-kriisille, Tsoukalis vastaa: &ldquo;Ero on kuitenkin siinä, että Amerikassa tyrivät pankit, Euroopassa valtiot. Selvää on, että markkinat hakevat euromaista seuraavia heikoimpia lenkkejä, kun Kreikka on saatu polvilleen. Euroopassa velkaiset ovat lainanneet toisilleen, joten Kreikan lainojen muuttuessa roskalainoiksi, vaarassa ovat myös Kreikkaa lainoittaneet&rdquo;. Haastattelun lopuksi professori Tsoukalis vielä huomauttaa:, &ldquo;..ettei uhka leiju välttämättä pelkästään euroalueen maiden yllä. Myös puntansa säilyttänyt Britannia voi olla vaarassa&rdquo;. Kreikkalainen professori ei siis tuomitse Kreikkaa yksin euroalueen kriisistä, joskin myöntää ongelmien siellä näkyvän räikeimmillään.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Toisen Maailmansodan raunioilta euroalueen kriisiin</p><p>&nbsp;</p><p>Eurooppa ja osa muuta maailmaa oli kokenut 1914-1945-välisenä aikana kaksi maailmansotaa, jotka olivat alkaneet Euroopan keskeisiltä alueilta. Toisen Maailmansodan päättymisen jälkeen alkoivat monet eurooppalaiset johtajat pohtia mahdollisuutta pysyvään rauhaan kansalliskiihkoa kahlitsemalla. Syntyi ajatus Euroopan maiden sitomisesta toisiinsa ylikansallisen päätöksenteon avulla. Brittiläinen poliitikko ja sota-ajan johtaja sir Winston Churchill maalaili rauhaan johtavaa kehitystä 1946 näin: &ldquo;Jos Eurooppa joskus yhdistyisi jakamaan yhteisen syntyperänsä, ei oli rajoja onnelle, hyvinvoinnille ja kunnialle., josta sen 300-400 miljoonaa asukasta nauttisivat. Tarvitsemme eräänlaisen Euroopan Yhdysvallat&rdquo; Rauhan takeena Euroopassa nähtiin olevan Ranskan ja Saksan suhteet. Maat olivat kauan kiistelleet rajaseudun pienestä Saarin alueesta, jolla oli runsaisiin hiilivarantoihin perustuva terästeollisuus. Euroopan neuvoston perussanat lausui Ranskan ulkoministeri Robert Schuman, joka esitti 9.5.1950 Toisen Maailmansodan päättymisen vuosipäivänä (myöhemmin Eurooppa-päivä): &ldquo;Saatetaan ranskalais-saksalainen hiili- ja terästuotanto yhden kansainvälisen viranomaisen alaisuuteen, johon muut Euroopan maat voivat osallistua&hellip; Se on ensimmäinen askel Euroopan yhteenliittymisessä&hellip; Maailman rauhaa ei voi turvata kuin luovilla ponnisteluilla, jotka ovat suhteessa sitä uhkaaviin vaaroihin.&rdquo;. Euroopan hiili- ja teräsyhteisö perustettiin 1951 ja siihen liittyivät Ranskan ja Saksan lisäksi Hollanti, Belgia, Luxemburg ja Italia. 1950-lukua hallitsee kylmän sodan jyrkkä vastakkainasettelu, jossa lännen leiriin kuuluneet Euroopan Hiili- ja Teräsyhteisön (EHTY) maat alkoivat suunnitella tullien poistamista maiden väliltä. 1957 allekirjoitettiin Rooman sopimus, jolla perustettiin Euroopan talousyhteisö (EEC), eli yhteismarkkinat. Talous alkoikin kukoistaa EEC:n alueella osin keskinäisten tullien poistumisen johdosta. Maat sopivat myös elintarvikkeiden yhteisestä sääntelystä. Ensimmäinen laajentuminen tapahtui Tammikuun ensimmäisenä 1973. Mukaan tulivat Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt Kuningaskunta. 1970-luvulla EU alkaa toteuttaa aluepolitiikkaa, jolla huomattavia varoja siirretään EU:n köyhille alueille työllistämistä ja infrastruktuurin rakentamista varten. 1979 kansalaiset voivat ensimmäistä kertaa valita edustajansa Euroopan parlamenttiin suorilla vaaleilla. 1981 Kreikasta tulee EU:n jäsen ja 1986 Espanja ja Portugali liittyvät jäseniksi. 1986 Euroopan yhtenäisasiakirja allekirjoitetaan. Sen tarkoitus on poistaa EU:n sisärajojen yli tapahtuvan kaupan esteet ja toteuttamaan yhteismarkkinat. Itä- ja Keski-Euroopan kommunistihallintojen romahdettua, ne alkavat lähetä muuta Eurooppaa, Saksat yhdistyvät 1990. Maastrichtin sopimus (sopimus Euroopan Unionista) allekirjoitetaan 1993) ja Amsterdamin sopimus 1999. Vuonna 1995 Euroopan Unioniin liittyi kolme uutta jäsentä, Suomi, Ruotsi ja Itävalta. Schengenin sopimuksilla Unionin sisärajoilta poistuvat vähitellen passintarkastukset. 11.9.2001 eurosta rahana tulee monien maiden uusi valuutta. Vuonna 2004 Euroopan Unioniin liittyi peräti kahdeksan uutta jäsentä. Ne olivat: Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Slovenia, Tsekki, Unkari ja Viro. Vielä 2007 mukaan tulivat rutiköyhät Bulgaria ja Romania. Vuonna 2004 allekirjoitettiin sopimus Euroopan perustuslaista. Se kaatui kuitenkin myöhemmin kansanäänestyksissä Ranskan ja Alankomaiden toimesta. Lissabonin sopimuksessa vuonna 2007 saatiin aikaan Uudistussopimus, jolla päivitettiin ja muutettiin EU:n aiempia perussopimuksia. Lissabonin sopimus perustuu kaadetun Euroopan perustuslain pohjalle ja siinä on muutamia merkittäviä kohtia, kuten määräenemmistöjen käytön lisääminen uusille päätöksenteon alueille. Jäsenhankinta on ollut erittäin nopeaa vuosien 1995-2007 välillä, minkä osaltaan voidaan katsoa vaikeuttaneen EU-maiden taloudellista selviämistä ja EU-rakenteiden saattamista yhdenmukaiselle tasolle eri maissa. Kansalaisten tuloerot eri EU-maissa ovat häkellyttäviä. Kun Bulgariassa palkansaajien keskiansio on vajaat kolmesataa euroa, Kreikassa reilut tuhat euroa, on se Suomessa vajaat kolmetuhatta euroa. Yhteismarkkinoiden toimiminen on jo pelkästään tuloeroista johtuen hankalaa, vaikka tukisiirroilla asiaa tasoitetaankin.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Integraation syveneminen</p><p>&nbsp;</p><p>Samalla kun Euroopan unionin jäsenmäärää on kasvatettu merkittävästi, on integraation syventämistä pyritty määrätietoisesti edistämään. Merkittävin yritys unionin integraation syventämiseksi oli sopimus Euroopan perustuslaista vuonna 2004. Se hyväksyttiin EU:n elimissä ja sen tarkoitus oli suoraan ottaa pitkä askel kohti liittovaltiota. Koska laki oli hyväksyttävä vielä kansallisvaltiossa niiden omia menettelytapoja noudattaen, pystyivät Ranska ja Alankomaat kaatamaan lain kansanäänestyksissä. Yksi suuri este Euroopan Unionin kehittymiseksi &ldquo;uudeksi suurvallaksi&rdquo; on juuri kansalaisten kahtia jakaantuminen suhteessa unionin liittovaltiokehitykseen. Useimmissa maissa enemmistö kannattaa Euroopan Unionin maiden tiivistä yhteistyötä, mutta kavahtaa liittovaltiokehitystä. Kaadetun peruslakisopimuksen pohjalle synnytetty Lissabonin sopimus (Uudistussopimus) oli sekin vaikeuksissa Irlannin kasanäänestyksissä ja hyväksyttiin vasta toisessa kansanäänestyksessä Irlannin tahdon mukaisten myönnytysten jälkeen.</p><p>&nbsp;</p><p>Muita haasteita EU:n yhtenäisyydelle ja integraation syventämiselle ovat Euroopan vanheneva väestö ja vanhenemisesta aiheutuva sosiaaliturvamenojen kasvu. Samaan aikaan pitäisi leikata sosiaaliturvamenoja, huolehtia kasvavasta määrästä ikääntyviä kansalaisia ja ylläpitää kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla. Erääksi ratkaisuksi on ehdotettu eri maiden puolustusmäärärahojen supistamista sosiaaliturvamenojen kattamiseksi. Lisäksi on ehdotettu taloudellisesti heikoimmissa asemissa olevien maiden ( Etelä-Euroopan maat) pakkoa laskea hinta- ja palkkatasoaan. Molemmat keinot ovat mahdollisia, mutta erittäin riskialttiita. Euroopan sotilaallisen voiman vähäinen oma yhtenäisyys ja voiman heikentyminen eivät tue sen tavoitetta olla sotilaallinen suurvalta. Lisäksi Natoon kuuluvien maiden puolustusmenoista on säädetty järjestön piirissä. Liittoutumattomat maat tuskin yksin laskevat puolustusmenojaan. Taloudellista suurvaltapyrkimystä taas rajoittaa heikoimpien maiden painaminen takaisin alhaisemman hintatason alueiksi. Jos EU:n valtiot ovat pysyvästi kaukana toisistaan taloudellisesti, se tarkoittaa jatkuvaa tulonsiirtoa varakkaimmilta mailta köyhemmille. Yhtenäisyys ei edisty.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kahden kerroksen väkeä</p><p>&nbsp;</p><p>Pitkään puhe voittajista ja häviäjistä oli poliittisesti epäkorrektia unionin piirissä. Integraatio oli tarkoitettu perustavanlaatuiseksi projektiksi rauhan, demokratian ja hyvinvoinnin puolesta, eikä soraääniä kaivattu. Näin ajateltiin varsinkin perustajamaiden piirissä. Erityisesti poliittinen eliitti kristillis- ja sosiaalidemokraattisissa puolueissa oli sitä mieltä (Tsoukalis s. 44). Ekonomistien lojaalisuus perusperiaatteille rikkoontui ensimmäisen kerran vasta 1970-1980-luvuilla Britanniassa. He alkoivat kysellä kuka voittaa ja kuka häviää yhteisön budjetissa, samoin kysyivät brittiläiset konservatiiviedustajat, jotka silloisen pääministerin Margaret Thatcherin johdolla olivat erityisen euroskeptisiä. Thatcher ei ehkä ollut niinkään huolissaan taloudellisista voittajista ja häviäjistä sinänsä, pikemminkin kyse oli haluttomuudesta uskoa &ldquo;yhdentymisen sanomaan&rdquo; ja Britannian &ldquo;suuruuden arkipäiväistämiseen&ldquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>Euroskeptikkojen kanssa samassa rintamassa ovat myös ne tutkijat, jotka esittävät Euroopan Unionin &ldquo;välitilana, satunnaisena linnoituksena&rdquo; (Young 2004), joka on vain välivaihe maailman globalisoitumisessa. Nuo tutkijat ( ja konservatiivit eri puoluesuunnissa) jotka arvioivat Euroopan Unionin vain siirtymävaiheen projektiksi, joko vastustavat tai kannattavat globalisaatiota. He eivät kuitenkaan usko siihen, että Euroopan Unionista olisi pysyväksi valtatekijäksi. Jos katsoo maailmaa vähänkään realismiin pyrkien, tätä näkökohtaa ei voi sivuuttaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan Unionin yhdentyminen ei ole pelkästään valtioiden välistä taloudellista nolla-summa-peliä. Myös alueet ja elinkeinot taistelevat valtioiden sisällä taloudellisesta tuesta keskenään. Maatalous on suuri tuen saaja edelleenkin, vaikka sen osuus on pienentynyt. Maan sisällä tukia voidaan arvottaa aivan eri kriteereillä eri maissa. Suomessa suurempaa tukea saa pohjoinen viljelijä, etelän suotuisampiin olosuhteisiin verrattuna. Kyseessä on aluepoliittinen ja poliittinen valinta. Työnjako ei vielä ole edennyt rationaaliselle tasolle. Rakennemuutokset vaativat aina tukea ja siirtymäajat pitää pitää pitkinä. On kuitenkin järkevää asettaa peräaita tuottamattomalle tuetulle työlle.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan Unioni tien haarassa</p><p>&nbsp;</p><p>On täysin selvää, että Euroopan Unionin täytyy selvittää euroalueen talouskriisi perinpohjaisesti ja saada heikoimmissa jäsenmaissa aikaan sellainen talousreformi, joka auttaa niitä vahvistamaan talouspilariaan merkittävästi. Kaikki Euroopan maat joutuvat siis tulevaisuudessa tekemään rakenteellisia muutoksia finanssipolitiikkaansa. Muuten tarvittavaa talouskasvua ei synny. Suomessakin on kehitys edennyt jo 1980-luvun puolivälin jälkeen kilpailuyhteiskunnan suuntaan, se tie on vielä monelta perinteiseltä EU-maalta käymättä. Kansalaisyhteiskunta ohenee talouden ehdoilla. Eurooppa on suurvalta maailmassa erityisesti yhteiskunnalliselta voimaltaan mitattuna. Euroopan Unionin kauppa on laajinta maailmassa ja se myöntää eniten kehitysapua maailmassa. Lisäksi EU:n lainsäädäntö on pääsääntöisesti mallina kehitysmaille. Vielä voidaan mainita, että Euroopan Unionin johtava asema ilmastonmuutosasioissa on pakottanut Kiinan, Venäjän ja Yhdysvallat ottamaan ilmastonmuutosasiat vakavasti. Näissä asioissa EU on pystynyt näyttämään johtajuutta. Sotilaallisesti EU on hajallaan. Yhteistä puolustusta ei ole. Suurin osa EU-maista turvaa puolustuksensa Naton piirissä, mikä seikka sinänsä on merkinnyt läheistä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Amerikka kääntyykin ensimmäisenä EU-maiden puoleen yhteistyötä halutessaan. Kuitenkin Euroopan maat ovat Naton tai omien puolustusvoimien turvaamia, mitään kokonaisvaltaista yhteistä ei ole. Euron arvo dollariin nähden on laskenut merkittävästi, mutta sen arvo asiantuntijoiden mukaan nyt realistisemmalla tasolla kuin huippuarvossaan. Finanssivalvonta, valtioiden antamien tietojen tarkka valvonta ja takapajuisten EU-maiden nostaminen lähemmäs Euroopan tasoa ovat aivan välttämättömiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan Unionin yhdentymiskehitys saattaa kuitenkin olla lopussa. Ristiriitaisuudet maiden välillä ovat liian suuria, ainakaan nopeasti ratkottaviksi. Suurvalta-asema edellyttäisi yhteistä voimakasta ääntä. Sellaista ei kuulu. Pikemminkin Euroopan Unionin nettomaksajat valittelevat vastuitaan. Esim. Saksasta kuuluu voimakasta kritiikkiä maksutaakkaa vastaan, Britannian konservatiivit ovat yhtä epäluuloisia EU:ta kohtaan kuin aiemminkin. Lisäksi euroskeptiset puolueet ovat saaneet tuulta purjeisiinsa euron ongelmien myötä, mikä saattaa vaikuttaa kansalaismielipiteisiin useissa maissa. Euroopan &ldquo;vanheneminen&rdquo; on myös yksi suuri ongelma tulevaisuudessa. Jäsenmaiden vyönkiristykset yleisen taloudellisen tilanteen ohella johtavat vääjäämättä myös kasvavaan kritiikkiin unionia kohtaan. Hieno projekti on syvissä vaikeuksissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Lähde.</p><p>Loukas Tsoukalis: WHAT KIND OF EUROPE?</p><p>Ulkoministeriö: FORMIN:FINLAND:FI</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kreikka on jo pitkään ollut Euroopan Unionin "kärkihankkeita" ja koko järjestön uskottavuuden mittari. Silti, lopullista  hajoamista povattaessa, EU porskuttaa ja Kreikka on edelleenkin valokiilassa. Muutamia vuosia sitten arvion Euroopan, Kreikan ja EU:n tilaa akateemisin  kreikkalaisin silmin. Kysymys kuuluu, onko mitään oleellista tapahtunut?

 

Euroopan Unioni - Pitkä marssi suurvallaksi

 

Euroopan Unionin tie suurvallaksi, mahdollista vai mahdotonta? Aluksi esittelen pari puheenvuoroa tämän vuoden kesäkuulta, jotka osiltaan hahmottelevat Euroopan Unionin nykytilaa ja pohtivat mahdollisia tulevaisuuden vaihtoehtoja. Sen jälkeen kertaan Euroopan Unionin historiaa, esittelen kehitysvaihtoehtoja ja pohdin Loukas Tsoukaliksen kirjan pohjalta ketkä voittavat tai häviävät mahdollisen kehityksen johdosta. Lopuksi Kysyn - Mitä pitäisi tehdä?

 

 

Hajoaako Euroopan Unioni kahtia?

 

Kesäkuun alussa kokoontui joukko eturivin ekonomisteja ja yhteiskuntatieteilijöitä paneelikeskusteluun tunnetun amerikkalaisen ajatuspaja Brookings Institution:n johdolla. Keskustelun aiheena oli euroalueen talouskriisin merkitys Euroopan unionin maille. Puhujien johdosta esiteltiin kolme mahdollista skenaariota: Euroopan kahtia jakaantuminen, status quo tai integraatioprosessin syventyminen.

 

Paneelitilaisuuden aluksi kerrattiin viime aikojen tapahtumia ja verrattiin Euroopan ja Yhdysvaltojen reagointia talouskriisiin. Esitettiin, että amerikkalaiset olivat ymmärtäneet tarttua markkinoiden ylireagointiin 2008 nopeasti, määrätietoisesti ja tarpeellisella voimalla. Euroopassa sen sijaan ei vastaavaa määrätietoisuutta panelistien mielestä nähty. Eräinä merkittävimpinä syinä hidasteluun esitettiin Saksan tärkeiden osavaltiovaalien ajankohta ja liittokansleri Merkelin ajanpeluu tähän liittyen, Merkelin heikko johtajuus ylipäätään, Euroopan Unionin yleinen johtajuusvaje, sekä yhteisen ja sitovan finanssipolitiikan puutteen. Euroalueen kasvu- ja vakaussopimusta eivät ole käytännössä noudattaneet edes alueen taloudellisesti merkittävimmät valtiot Saksa tai Ranska. Historiallisia toimiakin toki nähtiin, kun vakautusmekanismi ylipäätään saatiin luotua ja Euroopan keskuspankki muutti toimintatapojaan aktiivisempaan suuntaan.

 

Paneelissa esitettiin myös näkemys, että Euroopan Unionin kriisi on pohjimmiltaan velkakriisi, eikä niinkään Euroopan tai euron kriisi. Kyseessä väitettiin olevan enemmänkin pankkikriisi, jossa erityisesti Ranska ja Saksa halusivat suojella omia pankkejaan massiivisella tukipaketilla vaikeuksiin ajautuneelle Kreikalle, sekä 1 miljardin vakautusmekanismin perustamisella EU:lle yleisesti. Ranskalaiset ja saksalaiset pankit olivat eniten luotottaneet Kreikkaa, joka myönsi viime joulukuussa budjettivajeensa paisuneen 12,7%:ksi bruttokansantuotteesta. Kreikka oli luvannut pitää budjettivajeensa alle 3,5%:ssa, eli vaje oli joulukuussa noussut lähes nelinkertaiseksi ollen kesäkuussa 13,6%. Euromaiden on yleisesti määrä pitää budjettivajeensa tiukasti alle kolmessa prosentissa bruttokansantuotteesta. Massiivisen tukipaketin katsottiin panelistien mielestä kuitenkin olevan tekohengitystä, jolla ostettiin aikaa. Jolleivät Kreikka ja muut Etelä-Euroopan maat saa talousasioitaan kuntoon, on vaarana EU-maiden selvä jakaantuminen ns. hyvien ja huonojen maiden joukkoon. Kreikan pelastamiseksi esitettiin, että samalla kun se vie kansallisia reformejaan eteenpäin, sille annettaisiin mahdollisuus järjestellä velkojaan uudelleen, mikä käytännössä tarkoittaisi osan veloista jättämistä maksamatta. Ylipäätään esitettiin, että vuosikausia halvalla lainanneiden pankkien vastuuta pitäisi lisätä. Kreikkalaisen professori Loukas Tsoukaliksen mielestä aika ei vielä ole kypsä tällaisille toimenpiteille. Hänen mielestään markkinoiden tulee ensin rauhoittua, ennen kuin mihinkään uusiin toimenpiteisiin ryhdytään. Lisäksi yleisesti edellytettiin pankkisektorin vakautta ja lopullisten päätösten yksituumaisuutta jäsenmaiden kesken.

 

Euroopan jakautumisen lisäksi pohdittiin kriisin mahdollisuutta positiivisiin avauksiin. Arveltiin kriisistä selviytymisen mahdollistavan integraation syvenemisen, kuten aiempienkin kriisien yhteydessä oli tapahtunut. Professori Tsoukalis totesi, että “tämä on oikeastaan ainoa mahdollisuus, koska eri mailla on tällä hetkellä niin paljon jo pelissä. Vaikka Kreikan merkitys onkin hyvin pientä verrattuna koko Eurooppaan, ei se kuitenkaan voi erota rahaunionista, koska tämä jättäisi epäilyksen varjon lopulta koko euroalueen ylle“. Kreikan tuleva menojen leikkausurakka on suurin verrattuna muuhun Eurooppaan, eivätkä kreikkalaiset ole yleisellä tasolla lainkaan valmiita siihen. Yleislakot ovat yleisiä ja päättäjien päitä vaaditaan vadille. Viha on ymmärrettävää, joskin kreikkalaiset itse kuitenkin ovat valinneet johtajansa. Vaikka Kreikan talousongelmat tiedettiin jo vuosia aiemmin ja kesäkuussa 2009 EU:n komissio laati dokumentin, jossa Kreikan vajeen arvioitiin muuttuvan kaksinumeroisiksi. Ongelmiin ei silti tartuttu. Ongelmien taustalla olivat Kreikan vaalit. Kreikan keskustaoikeistolainen hallitus meni paniikkiin vaalien alla, eikä uskaltanut kertoa totuutta kansalle. Se hävisi kuitenkin vaalit ja valtaan noussut vasemmistohallitus syyttää pääministeri George Papandreoun johdolla edeltäjäänsä, Kostas Karamanlisin ministerikokoonpanoa. Nämä taas muistuttavat Papadreoun Pasok-puolueen olleen aiemmin synnyttämässä sotkua. Kreikassa onkin ollut tapana, että puolueiden puheenjohtajuudet menevät suvuittain, paikat siis ikään kuin periytyvät. Kreikkalaiset saavat siis syyttää itseään, koska ovat jatkuvasti valinneet johtajikseen henkilöitä poliittisen kulttuurin “harmaalta vyöhykkeeltä”.

 

Professori Loukas Tsoukalista Kreikan tilanteesta erikseen haastateltaessa hän kuvaa tilannetta kuplana. “Tauti on tarttuvaa laatua ja tartunta lähes varma. On päästetty syntymään kupla. Kun kuplaa puristaa, paine siirtyy uuteen kohtaan. En missään tapauksessa kiellä tai väheksy Kreikan vastuuta tapahtuneesta. Maan toiminta on ollut valitettavaa ja tuomittavaa, mutta sen merkitystä ei pidä liioitella. Kirjanpito on ollut luovaa, mutta Kreikalla ei ole monopolia asiassa.” Erikseen kysyttäessä Tsoukalis pohtii mikä mahdollisti velkojen piilottamisen: “Tapoja on monta, ja koko piilottelunkin voi kyseenalaistaa. Valtion sairaalat esimerkiksi siirsivät velkojaan seuraaviin vuosiin. Investointipankki Goldman Sachs auttoi kaunistelussa. Mutta jälleen pitää huomata, se on tehnyt samaa muuallakin”. Professori Tsoukalis ihmettelee luottoluokituslaitoksia: “Mitä uskottavuutta on reittaajissa, jotka hetki sitten antoivat valtion veloille parhaat mahdolliset arvosanat pudottaakseen ne sitten roskalainaluokkaan?”. Haastattelijan verratessa Kreikasta mahdollisesti lähtevää konkurssiaaltoa (joka kaataa seuraavaksi Portugalin, Espanjan ja ajan oloon kaikki EU-maat) Euroopan vastineeksi Yhdysvaltain subprime-kriisille, Tsoukalis vastaa: “Ero on kuitenkin siinä, että Amerikassa tyrivät pankit, Euroopassa valtiot. Selvää on, että markkinat hakevat euromaista seuraavia heikoimpia lenkkejä, kun Kreikka on saatu polvilleen. Euroopassa velkaiset ovat lainanneet toisilleen, joten Kreikan lainojen muuttuessa roskalainoiksi, vaarassa ovat myös Kreikkaa lainoittaneet”. Haastattelun lopuksi professori Tsoukalis vielä huomauttaa:, “..ettei uhka leiju välttämättä pelkästään euroalueen maiden yllä. Myös puntansa säilyttänyt Britannia voi olla vaarassa”. Kreikkalainen professori ei siis tuomitse Kreikkaa yksin euroalueen kriisistä, joskin myöntää ongelmien siellä näkyvän räikeimmillään.

 

 

 

Toisen Maailmansodan raunioilta euroalueen kriisiin

 

Eurooppa ja osa muuta maailmaa oli kokenut 1914-1945-välisenä aikana kaksi maailmansotaa, jotka olivat alkaneet Euroopan keskeisiltä alueilta. Toisen Maailmansodan päättymisen jälkeen alkoivat monet eurooppalaiset johtajat pohtia mahdollisuutta pysyvään rauhaan kansalliskiihkoa kahlitsemalla. Syntyi ajatus Euroopan maiden sitomisesta toisiinsa ylikansallisen päätöksenteon avulla. Brittiläinen poliitikko ja sota-ajan johtaja sir Winston Churchill maalaili rauhaan johtavaa kehitystä 1946 näin: “Jos Eurooppa joskus yhdistyisi jakamaan yhteisen syntyperänsä, ei oli rajoja onnelle, hyvinvoinnille ja kunnialle., josta sen 300-400 miljoonaa asukasta nauttisivat. Tarvitsemme eräänlaisen Euroopan Yhdysvallat” Rauhan takeena Euroopassa nähtiin olevan Ranskan ja Saksan suhteet. Maat olivat kauan kiistelleet rajaseudun pienestä Saarin alueesta, jolla oli runsaisiin hiilivarantoihin perustuva terästeollisuus. Euroopan neuvoston perussanat lausui Ranskan ulkoministeri Robert Schuman, joka esitti 9.5.1950 Toisen Maailmansodan päättymisen vuosipäivänä (myöhemmin Eurooppa-päivä): “Saatetaan ranskalais-saksalainen hiili- ja terästuotanto yhden kansainvälisen viranomaisen alaisuuteen, johon muut Euroopan maat voivat osallistua… Se on ensimmäinen askel Euroopan yhteenliittymisessä… Maailman rauhaa ei voi turvata kuin luovilla ponnisteluilla, jotka ovat suhteessa sitä uhkaaviin vaaroihin.”. Euroopan hiili- ja teräsyhteisö perustettiin 1951 ja siihen liittyivät Ranskan ja Saksan lisäksi Hollanti, Belgia, Luxemburg ja Italia. 1950-lukua hallitsee kylmän sodan jyrkkä vastakkainasettelu, jossa lännen leiriin kuuluneet Euroopan Hiili- ja Teräsyhteisön (EHTY) maat alkoivat suunnitella tullien poistamista maiden väliltä. 1957 allekirjoitettiin Rooman sopimus, jolla perustettiin Euroopan talousyhteisö (EEC), eli yhteismarkkinat. Talous alkoikin kukoistaa EEC:n alueella osin keskinäisten tullien poistumisen johdosta. Maat sopivat myös elintarvikkeiden yhteisestä sääntelystä. Ensimmäinen laajentuminen tapahtui Tammikuun ensimmäisenä 1973. Mukaan tulivat Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt Kuningaskunta. 1970-luvulla EU alkaa toteuttaa aluepolitiikkaa, jolla huomattavia varoja siirretään EU:n köyhille alueille työllistämistä ja infrastruktuurin rakentamista varten. 1979 kansalaiset voivat ensimmäistä kertaa valita edustajansa Euroopan parlamenttiin suorilla vaaleilla. 1981 Kreikasta tulee EU:n jäsen ja 1986 Espanja ja Portugali liittyvät jäseniksi. 1986 Euroopan yhtenäisasiakirja allekirjoitetaan. Sen tarkoitus on poistaa EU:n sisärajojen yli tapahtuvan kaupan esteet ja toteuttamaan yhteismarkkinat. Itä- ja Keski-Euroopan kommunistihallintojen romahdettua, ne alkavat lähetä muuta Eurooppaa, Saksat yhdistyvät 1990. Maastrichtin sopimus (sopimus Euroopan Unionista) allekirjoitetaan 1993) ja Amsterdamin sopimus 1999. Vuonna 1995 Euroopan Unioniin liittyi kolme uutta jäsentä, Suomi, Ruotsi ja Itävalta. Schengenin sopimuksilla Unionin sisärajoilta poistuvat vähitellen passintarkastukset. 11.9.2001 eurosta rahana tulee monien maiden uusi valuutta. Vuonna 2004 Euroopan Unioniin liittyi peräti kahdeksan uutta jäsentä. Ne olivat: Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Slovenia, Tsekki, Unkari ja Viro. Vielä 2007 mukaan tulivat rutiköyhät Bulgaria ja Romania. Vuonna 2004 allekirjoitettiin sopimus Euroopan perustuslaista. Se kaatui kuitenkin myöhemmin kansanäänestyksissä Ranskan ja Alankomaiden toimesta. Lissabonin sopimuksessa vuonna 2007 saatiin aikaan Uudistussopimus, jolla päivitettiin ja muutettiin EU:n aiempia perussopimuksia. Lissabonin sopimus perustuu kaadetun Euroopan perustuslain pohjalle ja siinä on muutamia merkittäviä kohtia, kuten määräenemmistöjen käytön lisääminen uusille päätöksenteon alueille. Jäsenhankinta on ollut erittäin nopeaa vuosien 1995-2007 välillä, minkä osaltaan voidaan katsoa vaikeuttaneen EU-maiden taloudellista selviämistä ja EU-rakenteiden saattamista yhdenmukaiselle tasolle eri maissa. Kansalaisten tuloerot eri EU-maissa ovat häkellyttäviä. Kun Bulgariassa palkansaajien keskiansio on vajaat kolmesataa euroa, Kreikassa reilut tuhat euroa, on se Suomessa vajaat kolmetuhatta euroa. Yhteismarkkinoiden toimiminen on jo pelkästään tuloeroista johtuen hankalaa, vaikka tukisiirroilla asiaa tasoitetaankin.

 

 

 

Integraation syveneminen

 

Samalla kun Euroopan unionin jäsenmäärää on kasvatettu merkittävästi, on integraation syventämistä pyritty määrätietoisesti edistämään. Merkittävin yritys unionin integraation syventämiseksi oli sopimus Euroopan perustuslaista vuonna 2004. Se hyväksyttiin EU:n elimissä ja sen tarkoitus oli suoraan ottaa pitkä askel kohti liittovaltiota. Koska laki oli hyväksyttävä vielä kansallisvaltiossa niiden omia menettelytapoja noudattaen, pystyivät Ranska ja Alankomaat kaatamaan lain kansanäänestyksissä. Yksi suuri este Euroopan Unionin kehittymiseksi “uudeksi suurvallaksi” on juuri kansalaisten kahtia jakaantuminen suhteessa unionin liittovaltiokehitykseen. Useimmissa maissa enemmistö kannattaa Euroopan Unionin maiden tiivistä yhteistyötä, mutta kavahtaa liittovaltiokehitystä. Kaadetun peruslakisopimuksen pohjalle synnytetty Lissabonin sopimus (Uudistussopimus) oli sekin vaikeuksissa Irlannin kasanäänestyksissä ja hyväksyttiin vasta toisessa kansanäänestyksessä Irlannin tahdon mukaisten myönnytysten jälkeen.

 

Muita haasteita EU:n yhtenäisyydelle ja integraation syventämiselle ovat Euroopan vanheneva väestö ja vanhenemisesta aiheutuva sosiaaliturvamenojen kasvu. Samaan aikaan pitäisi leikata sosiaaliturvamenoja, huolehtia kasvavasta määrästä ikääntyviä kansalaisia ja ylläpitää kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla. Erääksi ratkaisuksi on ehdotettu eri maiden puolustusmäärärahojen supistamista sosiaaliturvamenojen kattamiseksi. Lisäksi on ehdotettu taloudellisesti heikoimmissa asemissa olevien maiden ( Etelä-Euroopan maat) pakkoa laskea hinta- ja palkkatasoaan. Molemmat keinot ovat mahdollisia, mutta erittäin riskialttiita. Euroopan sotilaallisen voiman vähäinen oma yhtenäisyys ja voiman heikentyminen eivät tue sen tavoitetta olla sotilaallinen suurvalta. Lisäksi Natoon kuuluvien maiden puolustusmenoista on säädetty järjestön piirissä. Liittoutumattomat maat tuskin yksin laskevat puolustusmenojaan. Taloudellista suurvaltapyrkimystä taas rajoittaa heikoimpien maiden painaminen takaisin alhaisemman hintatason alueiksi. Jos EU:n valtiot ovat pysyvästi kaukana toisistaan taloudellisesti, se tarkoittaa jatkuvaa tulonsiirtoa varakkaimmilta mailta köyhemmille. Yhtenäisyys ei edisty.

 

 

 

Kahden kerroksen väkeä

 

Pitkään puhe voittajista ja häviäjistä oli poliittisesti epäkorrektia unionin piirissä. Integraatio oli tarkoitettu perustavanlaatuiseksi projektiksi rauhan, demokratian ja hyvinvoinnin puolesta, eikä soraääniä kaivattu. Näin ajateltiin varsinkin perustajamaiden piirissä. Erityisesti poliittinen eliitti kristillis- ja sosiaalidemokraattisissa puolueissa oli sitä mieltä (Tsoukalis s. 44). Ekonomistien lojaalisuus perusperiaatteille rikkoontui ensimmäisen kerran vasta 1970-1980-luvuilla Britanniassa. He alkoivat kysellä kuka voittaa ja kuka häviää yhteisön budjetissa, samoin kysyivät brittiläiset konservatiiviedustajat, jotka silloisen pääministerin Margaret Thatcherin johdolla olivat erityisen euroskeptisiä. Thatcher ei ehkä ollut niinkään huolissaan taloudellisista voittajista ja häviäjistä sinänsä, pikemminkin kyse oli haluttomuudesta uskoa “yhdentymisen sanomaan” ja Britannian “suuruuden arkipäiväistämiseen“.

 

Euroskeptikkojen kanssa samassa rintamassa ovat myös ne tutkijat, jotka esittävät Euroopan Unionin “välitilana, satunnaisena linnoituksena” (Young 2004), joka on vain välivaihe maailman globalisoitumisessa. Nuo tutkijat ( ja konservatiivit eri puoluesuunnissa) jotka arvioivat Euroopan Unionin vain siirtymävaiheen projektiksi, joko vastustavat tai kannattavat globalisaatiota. He eivät kuitenkaan usko siihen, että Euroopan Unionista olisi pysyväksi valtatekijäksi. Jos katsoo maailmaa vähänkään realismiin pyrkien, tätä näkökohtaa ei voi sivuuttaa.

 

Euroopan Unionin yhdentyminen ei ole pelkästään valtioiden välistä taloudellista nolla-summa-peliä. Myös alueet ja elinkeinot taistelevat valtioiden sisällä taloudellisesta tuesta keskenään. Maatalous on suuri tuen saaja edelleenkin, vaikka sen osuus on pienentynyt. Maan sisällä tukia voidaan arvottaa aivan eri kriteereillä eri maissa. Suomessa suurempaa tukea saa pohjoinen viljelijä, etelän suotuisampiin olosuhteisiin verrattuna. Kyseessä on aluepoliittinen ja poliittinen valinta. Työnjako ei vielä ole edennyt rationaaliselle tasolle. Rakennemuutokset vaativat aina tukea ja siirtymäajat pitää pitää pitkinä. On kuitenkin järkevää asettaa peräaita tuottamattomalle tuetulle työlle.

 

 

Euroopan Unioni tien haarassa

 

On täysin selvää, että Euroopan Unionin täytyy selvittää euroalueen talouskriisi perinpohjaisesti ja saada heikoimmissa jäsenmaissa aikaan sellainen talousreformi, joka auttaa niitä vahvistamaan talouspilariaan merkittävästi. Kaikki Euroopan maat joutuvat siis tulevaisuudessa tekemään rakenteellisia muutoksia finanssipolitiikkaansa. Muuten tarvittavaa talouskasvua ei synny. Suomessakin on kehitys edennyt jo 1980-luvun puolivälin jälkeen kilpailuyhteiskunnan suuntaan, se tie on vielä monelta perinteiseltä EU-maalta käymättä. Kansalaisyhteiskunta ohenee talouden ehdoilla. Eurooppa on suurvalta maailmassa erityisesti yhteiskunnalliselta voimaltaan mitattuna. Euroopan Unionin kauppa on laajinta maailmassa ja se myöntää eniten kehitysapua maailmassa. Lisäksi EU:n lainsäädäntö on pääsääntöisesti mallina kehitysmaille. Vielä voidaan mainita, että Euroopan Unionin johtava asema ilmastonmuutosasioissa on pakottanut Kiinan, Venäjän ja Yhdysvallat ottamaan ilmastonmuutosasiat vakavasti. Näissä asioissa EU on pystynyt näyttämään johtajuutta. Sotilaallisesti EU on hajallaan. Yhteistä puolustusta ei ole. Suurin osa EU-maista turvaa puolustuksensa Naton piirissä, mikä seikka sinänsä on merkinnyt läheistä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Amerikka kääntyykin ensimmäisenä EU-maiden puoleen yhteistyötä halutessaan. Kuitenkin Euroopan maat ovat Naton tai omien puolustusvoimien turvaamia, mitään kokonaisvaltaista yhteistä ei ole. Euron arvo dollariin nähden on laskenut merkittävästi, mutta sen arvo asiantuntijoiden mukaan nyt realistisemmalla tasolla kuin huippuarvossaan. Finanssivalvonta, valtioiden antamien tietojen tarkka valvonta ja takapajuisten EU-maiden nostaminen lähemmäs Euroopan tasoa ovat aivan välttämättömiä.

 

Euroopan Unionin yhdentymiskehitys saattaa kuitenkin olla lopussa. Ristiriitaisuudet maiden välillä ovat liian suuria, ainakaan nopeasti ratkottaviksi. Suurvalta-asema edellyttäisi yhteistä voimakasta ääntä. Sellaista ei kuulu. Pikemminkin Euroopan Unionin nettomaksajat valittelevat vastuitaan. Esim. Saksasta kuuluu voimakasta kritiikkiä maksutaakkaa vastaan, Britannian konservatiivit ovat yhtä epäluuloisia EU:ta kohtaan kuin aiemminkin. Lisäksi euroskeptiset puolueet ovat saaneet tuulta purjeisiinsa euron ongelmien myötä, mikä saattaa vaikuttaa kansalaismielipiteisiin useissa maissa. Euroopan “vanheneminen” on myös yksi suuri ongelma tulevaisuudessa. Jäsenmaiden vyönkiristykset yleisen taloudellisen tilanteen ohella johtavat vääjäämättä myös kasvavaan kritiikkiin unionia kohtaan. Hieno projekti on syvissä vaikeuksissa.

 

Lähde.

Loukas Tsoukalis: WHAT KIND OF EUROPE?

Ulkoministeriö: FORMIN:FINLAND:FI

 

 

]]>
0 http://eeropyykkl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196864-kreikka-akilleen-kantapaa#comments Undefined Sun, 14 Jun 2015 12:24:24 +0000 Eero Pyykkölä http://eeropyykkl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196864-kreikka-akilleen-kantapaa
Emmekö saa aikaan koulutusvaaleja? http://jouniovaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192210-emmeko-saa-aikaan-koulutusvaaleja <p>Ennakkoäänestys alkaa tänään keskiviikkona ja varsinainen vaalipäivä on vajaan kahden viikon kuluttua, mutta useista yrityksistä huolimatta näistä vaaleista ei ole tullut koulutusvaaleja. Usea ehdokas ilmoittaa tavoitteekseen, ettei koulutuksesta leikata. Keskustelu tyrehtyy siihen.</p><p>Olisin toivonut puolueilta rohkeampia koulutuslinjauksia. Erityisesti perusrahoituksen varmistaminen niin perusopetuksessa kuin toisella asteella tulisi nostaa keskusteluun. Käytännössä valtionosuusleikkauksilla leikataan kuntien tuntikehyksiä ja vähennetään koulunkäynninohjaajia. Pienen kansamme menestystekijä on osaava työvoima. Se varmistetaan opetuksella, joka tarkoittaa riittävästi lähiopetustunteja.</p><p>Digitalisaation avulla luodaan uusia oppimisympäristöjä, mutta sillä ei korvata kohtaamisia ja keskusteluja luokkahuoneissa. Mielestäni peruskoulumme kaipaa lisää taito- ja taideaineita, jotka ovat vähentyneet viime vuosina samalla, kun valinnaisaineita on karsittu. Vastaavasti ruotsin kielen opetus alkaa uudessa opetussuunnitelmassa jo kuudennelta luokalta. Tämä päätös on huono, koska se vähentää muiden aineiden tunteja.</p><p>Ellemme saa nostettua koulutusta yhdeksi maamme kärkihankkeista, edessämme on näivettymisen tie. Olemme onnistuneet rakentamaan maan, joka on uskonut ja luottanut osaamiseen ja sivistykseen. Pidetään siitä kiinni.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ennakkoäänestys alkaa tänään keskiviikkona ja varsinainen vaalipäivä on vajaan kahden viikon kuluttua, mutta useista yrityksistä huolimatta näistä vaaleista ei ole tullut koulutusvaaleja. Usea ehdokas ilmoittaa tavoitteekseen, ettei koulutuksesta leikata. Keskustelu tyrehtyy siihen.

Olisin toivonut puolueilta rohkeampia koulutuslinjauksia. Erityisesti perusrahoituksen varmistaminen niin perusopetuksessa kuin toisella asteella tulisi nostaa keskusteluun. Käytännössä valtionosuusleikkauksilla leikataan kuntien tuntikehyksiä ja vähennetään koulunkäynninohjaajia. Pienen kansamme menestystekijä on osaava työvoima. Se varmistetaan opetuksella, joka tarkoittaa riittävästi lähiopetustunteja.

Digitalisaation avulla luodaan uusia oppimisympäristöjä, mutta sillä ei korvata kohtaamisia ja keskusteluja luokkahuoneissa. Mielestäni peruskoulumme kaipaa lisää taito- ja taideaineita, jotka ovat vähentyneet viime vuosina samalla, kun valinnaisaineita on karsittu. Vastaavasti ruotsin kielen opetus alkaa uudessa opetussuunnitelmassa jo kuudennelta luokalta. Tämä päätös on huono, koska se vähentää muiden aineiden tunteja.

Ellemme saa nostettua koulutusta yhdeksi maamme kärkihankkeista, edessämme on näivettymisen tie. Olemme onnistuneet rakentamaan maan, joka on uskonut ja luottanut osaamiseen ja sivistykseen. Pidetään siitä kiinni.

]]>
0 http://jouniovaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192210-emmeko-saa-aikaan-koulutusvaaleja#comments Undefined Tue, 07 Apr 2015 20:21:02 +0000 Jouni Ovaska http://jouniovaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192210-emmeko-saa-aikaan-koulutusvaaleja